Helmiahon Viola

© luvat kunnossa

Virallinen nimi	Helmiahon Viola	Säkäkorkeus, väri	156cm, rautias
Rekisterinumero	VH22-018-0643	Koulutustaso, laji	Helppo A, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	17.8.2022   12-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Helmiahon Suomenhevoset

Saavutukset

Palkittu varsa-arvostelussa 10/2022 - SV-I (32,6p.)

Kantakirjattu R-suunnalle 9/2022 - KTK-II (72p.)

Luonnekuvaus

Olin saanut päähäni, että haluan Viola-nimisen hevosen. Olin ihastellut myös joitain talleja, joista haluaisin taas kasvatin. Tältä tallilistalta löytyi mm. Vuorna, Helmiaho, Haavelaakso ja Routaruusu. Niinpä käytin tilaisuuden heti hyväkseni, kun huomasin että Meea sopi Keskusta-foorumilla tammojensa astutuksia Helmiahon tulevaa kasvattimyyntiä varten. Tässähän sitä saisi melkein viisi kärpästä yhdellä iskulla - Helmiahon kasvatin ja Viola-nimisen hevosen, jonka suvussa on oikein päteviä Vuornan ja Haavelaakson kasvattamia kouluratsuja. Revontulihaltia-isä puolestaan asustaa Routaruusun tallissa. Löin ostotarjouksen ja rahat tiskiin näillä perustein. Helmiahon Viola on siitä vinkeä, että sillä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Tamman vanhemmat ovat suurikokoisia raudikoita ja sen isä on kisannut koulua jopa vaativan A:n tasolla. Violasta tuli kuitenkin tosi tavis ja söpis perusputte. Viola on puhtaasti koulupainotteinen ja jotenkin juuri sellainen, että se sopii omiin kauneusihanteisiini täydellisesti. Se on siis kaikin puolin juuri sitä mitä halusinkin ♥

Viola on olemukseltaan oikein suloinen ja hurmaava. Kun siihen tutustuu, huomaa pian että se on myös ikiliikkuja. Viola säätää jatkuvasti omiaan eikä malta olla hetkeäkään paikallaan. Violan karsinassa ja tarhassa on jos jonkinnäköistä aktivointilelua, sillä sen kanssa tuli opeteltua kantapään kautta, että muuten lukkojen salvat ja ruokakippojen reunat saavat kyytiä. Violalla täytyy aina olla jotain näprättävää. Hoitotilanteissa Viola hamuaa riimunnarun pätkän tai hoitajansa takinhelman huuliensa väliin heti, kun selkänsä kääntää. Sattuneesta syystä Viola ei ole kengittäjän suosikki, sillä kengittäjä-raukka lähtee aina takapuoli ja essunhelmat märkinä kotimatkalle hoidettuaan Violan.

Ratsuna Viola on yhtä aikaa malttamaton ja periksiantamaton. Se hermostuu kun joku asia ei tahdo onnistua ja nakkelee hetken aikaa harmistuneena niskojaan. Silti tamma yrittää ja yrittää kunnes onnistuu, kunhan sitä muista välillä vähän kehaista ja rapsuttaa korvan takaa. Violalla on suhteellisen lyhyt askel ja hermostuessaan tamman "töpöttävä" askel korostuu. Kentällä vasen kierros on sille haastavampi. Tuttu ratsastaja osaa lukea Violaa ja tietää koska on oikea aika vaatia vähän lisää, koska taas lopetella työt siltä päivältä. Violan kanssa ollaan kisattu helpon A:n luokissa, vaikka sillä olisi voinut riittää rahkeita vaikeallekin tasolle. Helpolla tasolla sen kanssa on mukava kiertää kisoja ja päättää radat valtaisaan onnistumisen tunteeseen. Viola rakastaa salamavalojen räiskettä ja parrasvaloja. Ehkä sen sisällä asuu siis myös pieni diiva.

Viola on siitä kiva ja monipuolinen kaveri, että vaikka se onkin ostettu kisa- ja jalostuskäyttöön, sen kanssa kelpaa rymytä metsissä ja vaihtaa niin sanotusti vapaalle. Viola on varma valinta pitkille maastolenkeille, varsinkin jos haluaa ratsastaa kesähelteillä ilman satulaa. Viola nauttii metsissä samoilusta ja luonnon ihmettelystä vähintään yhtä paljon kuin omistajansa. Ja mikäs sen mukavampaa, jos ehtii välillä pysähtyä pientareelle haukkaamaan välipalaksi ruohoa. Mutta vain hetkeksi. Sitten onkin taas kiire jatkaa matkaa.

© luvat kunnossa

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja
15.3.2023	o. Runon Tähdentikitys	KTK-kelp.	Helmiahon Tuikkien Horisonttiin	Lumetupa

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

Arvokilpailusijoitukset
31.12.2023 KRJ-Cup, Gestüt Helmwald, KN Special, 3/98 19.04.2024 koulu, Tulip Carnival, Helppo A, 21/104 (67.635 %)

Päiväkirja

Kesällä 2023 myin yhden vanhemman kasvattini Ainolle Kurjenpesään. Siinä samalla kun viestittelimme, tulin varanneeksi Ainolta useamman valmennuksen kouluratsastuksen parissa loppuvuoden laatuarvostelutavoitteita silmällä pitäen. Nyt Ainon valvovan silmän alle pääsi Viola:

"Ratsastetaan nämä alkuverryttelyt pidemmällä ohjalla, jotta Violalla on hyvin tilaa käyttää kaulaansa, antaa sen olla pitkänä. Runkokin saa olla pitkänä, kunhan takaosakin tekee töitä eikä vain raahaudu perässä. Sen sijaan, että hakisit itse miellyttävän käyntirytmin, mukaudu ennemmin Violan rytmiin, älä jarruta. Ainoastaan kiireinen kipitys rauhoitetaan. Jatketaan samaa ravissa ja vielä laukassakin, ryhdytään katsomaan kootumpaa muotoa sekä meidän sanelemaa rytmiä vasta pitkien alkuverkkojen jälkeen." Viola käveli eteenpäin korvat innokkaasti hörössä, selkeästi ääntäni kuunnellen. Innokas raudikko kuunteli myös Melinaa, selkeän innokkaana tekemään muutakin kuin kiertämään kenttää parisen askelta uran sisäpuolella. Verryttelyohjelmamme sisälsi paljon isoja ympyröitä sekä suunnanvaihtoja täyskaartojen ja lävistäjien kautta, loivia kaaria ja kiemuroita, hieman siirtymiä. Viola vastasi apuihin hyvin, selkeän virkaintoinen hevonen! Melina kehui ratsuaan onnistumisista pienin taputuksin ja rapsutuksin, jotka vaikuttivat olemaan omiaan pitämään Violan mielialan korkealla sekä kehon rentona.

Laukkaverryttely jäi lähinnä rentoon laukkaan kumpaankin kierrokseen muutamin ympyröin höystettynä. Täysin pitkin ohjin ratsastettujen välikäyntien jälkeen ryhdyimme töihin kolmikaarisen kiemurauran kimppuun käynnissä ja ravissa.
"Nyt lyhyempi ohja ja kootumpi hevonen, edelleen rennon aktiivinen käynti sekä myöhemmin ravi. Etenkin ravissa ja myöhemmin laukassa meno voi vaikuttaa vauhdikkaalta, mutta mikäli menette Violan luontaisella rytmillä, satulatuntumakin tasoittuu ja huomaat voivasi ratsastaa kaaret, kulmat ja käännökset ongelmitta. Mikäli tamma lähtee kiihdyttelemään, huomaat sen kyllä, ja sitten tietysti työstämme tahdin sellaiseen kuntoon, ettei tässä kaaduta mutkiin eikä tamma töpötä tai kauho menemään." Käynnissä Melinan ja Violan kolmikaariset kiemuraurat olivatkin kauniin tasaisia niin kaarten muotojen ja koon kuin tamman askelluksenkin suhteen. Ravissa tamma taisi kuitenkin jo tuskastua, etenkin vasemmassa kierroksessa, Melinan arvioidessa reitin pari kertaa väärin mikä aiheutti toistoa toiston toiston perään. Viola nyki päätänsä, sen askel muuttui töpöttävämmäksi eikä lainkaan sellaisella kootulla, alle polkevalla tavalla, jota toki sitäkään ei tammalta pyydetty.
"Ei haittaa, nyt vain hetkeksi tehtävä seis ja suoralle uralle, et pidätä vaan pyydät vähän eteen kuitenkaan vauhtia kiihdyttämättä. Rento käsi, polvi ei purista, oma istunta rentona.. Noin, hyvä, rentouta hartioitakin, parempi. Anna Violalle tilaa, nollauksen jälkeen kaaret vielä kerran. Tasainen tuntuma ohjalla ja pohkeella, koko ajan."

Viola tyyntyi nopeasti, mistä oli kiittäminen ratsukon yhteistä historiaa; Melina tunsi hevosensa. Ja kyllähän nainen ratsasti kauniisti, pehmeästi, jolloin Violalle jäi tilaa niin fyysisesti kuin henkisesti laskea kierroksiaan. Tamman rauhoituttua kolmikaarinen kiemuraura sujui paremmin, sopivassa tahdissa, ja vaikka viimeinen kaari jäikin kapeammaksi jätimme kaaret nyt rauhaan. Viola sai vähän vauhtia päiväänsä päästessään nostamaan laukan suoraan pohkeenväistöstä; tehtävä, jonka ratsukko suoritti täsmällisesti pyydetyissä pisteissä väistön aloituksesta laukan nostoon myös Violalle haastavammassa vasemmassa kierroksessa.

Lämpimän, puolipilvisen kesäpäivän kunniaksi teki mieli lähteä rennolle maastoretkelle. Houkuttelin kesälomaa viettävät tyttäreni mukaan ja valittuamme kukin mieleisemme ratsut, varustimme hevoset ja lähdimme matkaan. Minä valitsin tällä kertaa ratsukseni Tiuhtin, 12-vuotias Emilia kiipesi Violan selkään ja 10-vuotias Katri halusi lähteä matkaan lempeällä ja kompaktin kokoisella Sinillä. Emilia ja Viola ottivat kärkipaikan ja minä lupasin pitää Tiuhtin kanssa perää.

Tytöt ilmoittivat heti alkumatkasta, että halusivat poiketa lenkillä uimaan. Niinpä otimme kurssin kohti lähellä sijaitsevaa Taattistenjärven rantaa. Hevoset löntystivät hiekkatien reunaa peräkanaa, huiskien samalla hännillään laiskasti ilmassa surisevia kärpäsiä. Rannalle oli vain muutaman kilometrin matka ja pian olimmekin jo perillä. Koska rauhallisella rannalla ei ollut muita uimareita, pääsivät hevosetkin nauttimaan viileästä vedestä. Katri ja Sini painelivat veteen ensimmäisinä, niin että vesi roiskui. Emilia ohjasi Violan perään hieman rauhallisemmin, Tiuhtin astellessa veteen viimeisenä hieman arasti ja rohkaisua kaivaten.

Hevoset sidottiin kastautumisen jälkeen puiden varjoon odottelemaan, kun tytöt jatkoivat vielä jonkin aikaa vedessä ilakoimista. Itse en välittänyt kastua sen enempää, joten seurailin lasten vesileikkejä hymyillen, istuskellen Tiuhtin selässä. Kotimatkalle lähdettiin hieman pidempää reittiä, jotta hevoset saivat hieman hikiliikuntaa näin laidunkauden keskellä. Rauhallinen Sinikin innostui laukkaamaan niin, että jätti vain pölypilven taakseen ja sain tosissani kannustaa Tiuhtia eteenpäin, jotta emme jääneet edellä painelevan nelikon jälkeen. Loppumatka tallille taitettiinkin sitten rauhallisesti kävellen varjoisia metsäpolkuja pitkin.