Runon Tiuhtiainen

© Kuvaaja ei halua nimeään esille

Virallinen nimi	Runon Tiuhtiainen "Tiuhti"	Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias
Rekisterinumero	VH17-018-1594	Koulutustaso, laji	Helppo A, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	1.9.2017   14-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Melina VRL-11408, Runoratsut

Saavutukset

Palkittu SLA:n laatuarvostelussa 5/2024 - SLA-I (97p.)

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 9/2023 - KRJ-I (106,25p.)

Kantakirjattu R-suunnalle 3/2018 - KTK-III (68p.)

Palkittu 2-vuotiaana varsa-arvostelussa 9/2017 - SV-III (24,6p.)

Luonnekuvaus

Lempeä hörinä kesäillassa, lämmin hengitysilma, sitten sametinpehmeä turpa kättä vasten. Tiuhti löytää aina aikaa ihmiselle, vaikka kesken kesäillan herkullisimman laidunhetken. Raudikko tulee luo kutsumatta, tervehtii, pyytää rapsutuksia sekä painaa päänsä syliin mikäli sille antaa siihen luvan. Rauhallinen, lempeä tamma rakastaa seuraa ja yhteisiä hetkiä olematta läheisriippuvainen. Pitkillä matkoilla sekä vieraissa paikoissa ihmisen, mahdollisesti myös tammakaverin, tuki ja turva tietysti valaa uskoa ja rohkeutta Tiuhtiin, joka viihtyisi ihan vain kotona. Oikein isoissa kisoissa yleisön eteen astelu suorastaan jännittää tammaa, mutta urheasti se kohtaa tuomariston ja yleisön, kokoaa ryhtinsä, pitää katseensa ylhäällä vaikka jännitys välillä meinaakin painaa katsetta sekä päätä sen mukana alemmas.

Tiuhtia haluaisi vain suojella kaikelta vielä suuremmalla antaumuksella kuin muita hevosia. Sanakirjasta "kullanmurun" kohdalta löytää Tiuhdin kuvan sekä pienen tahran, joka tuli kun utelias tamma painoi turpansa kirjaa vasten. Tosiasiassa nämä ruokatahraiset pusujäljet löytyvät milloin hoitovihkosta, milloin hoitajan paidan hihasta tai tallikissan kyljestä Tiuhdin pusutellessa vähän kaikkea pusuteltavaksi suostuvaista. Rakkauttaan raudikko osoittaa niin hellävaroen, että uskoisin Tiuhdin kykenevän kantamaan kananmunaa suussaan rikkomatta sitä, niin varoen tämä kissojakin rapsuttelee kissojen puskiessa itseään Tiuhdin turpaa vasten.
Halukkaita hoitajia löytyisi jonoksi asti, vaikkei töitä olisikaan kuin harjauksen, kavioiden puhdistamisen sekä tarhaan viennin verran. Tiuhdin kanssa viettää aivan huomaamattaan enemmän aikaa, yleensä karmaisevan lässytyksen säestämänä (seikka, jota etenkään kengittäjämme ei koskaan tule myöntämään). Raspaus sekä klippaus ovat edelleen vähän jänniä juttuja, luultavasti äänten vuoksi; tamma säpsyy oikein äkäisiä suihkepullojakin sekä epätasaisen vedenpaineen pätkivää pärskettä - kyllä te tiedätte miltä kuulostaa letku, josta tulee vettä vain ajoittain ja silloinkin kovalla paineella. Muutenkin kovat, äkilliset äänet aiheuttavat aina säpsymistä, joskus sivuaskelia sekä huolestunutta pörinää. Aina Tiuhti rauhoittuu, rentoutuu nopeasti, mikäli kukaan muu ei reagoi ääniin mitenkään. Rauhallisuudella päästään jännienkin asioiden läpi, joista on hyvä siirtyä helppojen, mukavien juttujen tai ihan vain halailun pariin.

Nöyrän, yritteliään, rehellisen suomenhevosen perikuva, kas siinä Tiuhti. Hirvittävän miellyttämisenhaluisena hevosena Tiuhti-raasu kehittää itselleen melkoisia huoliryppyjä, mikäli ei heti ymmärrä ratsastajansa apuja. Joskus huolirypyt ilmestyvät vaikka kaikki olisi selkeää, raudikko vain tahtoo niin kovasti tehdä oikein, saada kehuja, olla hieno. Ja hienohan Tiuhti on, tietysti! Jäähän tämä monen liitokavion varjoon, ennemmin murunen tekee tasaisen hyviä kutos-seiska -suorituksia ääriharvoilla kaseilla kuin sitä kasin-ysin arvostelulappua toisensa perään. Tasaiset ovat tamman liikkeetkin, takaosa kyllä työntää eikä Tiuhti melo, palmikoi tai muutoinkaan liiku virheellisesti. Lennokkuus ja ilmavuus jäävät puuttumaan, yliastuntaakin saisi olla runsaammin, ja ylipäätään Tiuhti liikkuu kaikissa askellajeissa hyvin tasaisesti, jopa arkisesti.
Silti tämä on mitä hienoin ratsu, helppojen luokkien asioiden parissa ahkerasti puurtava kultakimpale. Hyppääminen sen sijaan jännittää, jo ne maahan kaivetut pikkuesteetkin saavat Tiuhdin puntit tuhisemaan sekä sieraimet värisemään jännityksestä. Maastoilu sentään tarjoaa hermolepoa, paitsi sinä yhtenä epäonnisena toukokuisena keskiviikkona, jona pusikosta tien yli syöksynyt karmeasti rääkyvä fasaani säikytti Tiuhdin niin pahanpäiväisesti, että raukkapieni teki u-käännöksen sännäten suoraan kotipihan koivujen alle tärisemään.
Tiuhti kantaa selässään niin kokeneet kuin aloittelevatkin ratsastajat, joskin aloittelevien ratsastajien mukana on hyvä olla joku opettamassa. Hämmentyessään Tiuhti hidastaa, sitten pysähtyy, eikä oikein uskalla liikkua mihinkään suuntaan pohtiessaan, mitä ihmettä ihminen oikein siltä pyysi. Tamma ei koskaan lähde tarjoamaan toista askellajia tai liikettä, ennemmin se odottaa tarkennusta apuihin. Aina parhaansa tekevä tamma työskentelee hartiavoimin hyvän suorituksen eteen koettaen tasapainottaa ratsastajansa mahdollista vinoutta samalla pyrkien jokaisen askeleen kohdalla henkilökohtaisesti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kun Tiuhtia muistaa kehua ja kiittää vähän liioitellen raudikko uskaltaa hengittää vähän vapaammin ja rentoutua, jolloin suoritukseen saa vähän vapautuneisuutta pingottuneen alavireen tilalle. Rehellinen rentous onkin Tiuhdin Akilleen kantapää, yleensä reppana sortuu yliyrittämiseen mikä johtaa kropan jännittymiseen sekä liikeratojen pingottumiseen.

© Luonnekuvauksesta lämmin kiitos Lissu T. ♥

© Kuvaaja ei halua nimeään esille

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja
6.12.2023	t. Runon Ti-ti-uu		Runon Urmas	Lindgård
5.9.2018	t. Runon Viuhtiainen	KTK-III, SV-I	Vaniman Vinssi	Kurjenpesä

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

21.09.2017 KRJ - Kärmeniemi - Helppo B - 6/40 21.09.2017 KRJ - Kärmeniemi - Helppo B - 4/40 21.09.2017 KRJ - Team J&K - Helppo B - 5/40 23.09.2017 KRJ - Team J&K - Helppo B - 6/40 25.09.2017 KRJ - Kärmeniemi - Helppo B - 3/40 28.09.2017 KRJ - Vuorna - Helppo B - 2/40 02.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 4/40 05.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 6/40 05.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 5/40 06.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 4/40 07.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 5/40 09.10.2017 KRJ - Team J&K - Helppo A - 6/40 10.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 4/40 11.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 4/40 12.10.2017 KRJ - Team J&K - Helppo A - 3/40 13.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 5/40 19.10.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo A - 2/40 22.10.2017 KRJ - Team J&K - Helppo B - 4/40 01.11.2017 KRJ - Team J&K - Helppo A - 4/40 01.11.2017 KRJ - Leijonalaakso - Helppo A - 3/40

03.11.2017 KRJ - Vuorna - Helppo B - 5/30 04.11.2017 KRJ - Team J&K - Helppo A - 2/40 06.11.2017 KRJ - Vuorna - Helppo B - 1/30 08.11.2017 KRJ - Vuorna - Helppo B - 1/30 23.11.2017 KRJ - Chermia - Helppo B - 1/30 24.11.2017 KRJ - Chermia - Helppo B - 5/30 24.11.2017 KRJ - Chermia - Helppo B - 4/30 29.11.2017 KRJ - Chermia - Helppo B - 5/30 30.11.2017 KRJ - Chermia - Helppo B - 3/30 02.12.2017 KRJ - Sininen Kesätuuli - Helppo A - 2/25 25.12.2017 KRJ - Mitar Warmbloods - Helppo B - 4/30 27.12.2017 KRJ - Mitar Warmbloods - Helppo B - 5/30 01.01.2018 KRJ - Fiktio - Helppo C - 2/40 03.01.2018 KRJ - Fiktio - Helppo C - 3/40 04.01.2018 KRJ - KK Lapland - Helppo A - 2/30 04.01.2018 KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 2/100 08.01.2018 KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 1/100 11.01.2018 KRJ - KK Lapland - Helppo A - 3/30 13.01.2018 KRJ - KK Lapland - Helppo A - 2/30

Päiväkirja

Kesällä 2023 myin yhden vanhemman kasvattini Ainolle Kurjenpesään. Siinä samalla kun viestittelimme, tulin varanneeksi Ainolta useamman valmennuksen kouluratsastuksen parissa loppuvuoden laatuarvostelutavoitteita silmällä pitäen. Nyt Ainon valvovan silmän alle pääsi Tiuhti:

Myönnän – en malttanut antaa Melinan säätää satulavyötä ja jalustinhihnoja rauhassa yksikseen, vaan menin "pitämään hevosta". Nerokas juoneni päästä vähän lässyttämään Tiuhdille, kuinka hieno ja ihana se on, miten rakas se tytär on minulle. Mikäli Melinaa huvittikin, hän piti pokerinaamansa erittäin hyvin.
Tällä kertaa itsenäisten verryttelyjen sijaan aloitin ohjeistamisen heti; vasta mitatut jalustimet pois, verryttelyt ilman, uran sisäpuolelle, onhan käynnissä tarmokkuutta vaikka vielä mentiinkin matalana pitkänä rentona? Hyvä oma ryhti rentoudesta huolimatta, jalka ei saa heilua edestakaisin mutta asiaa ei myöskään saatu ratkaista polvilla puristamalla. Melina tosin istui niin hyvässä ryhdissä, rentona ja jäntevänä, että oli täysin selvää hänen keskivartalohallintansa olevan kunnossa ja istuntansa pohjautuvan aivan muualle kuin jalustinten jatkuvaan tukeen. Ja Tiuhti, voi Tiuhti, tammaparasta näki, kuinka tosissaan se yritti!

Myönnän välillä taistelleeni ammattiminäni ylläpidossa, halusin niin kovasti kehua kilpaa Melinaa ja Tiuhtia kenties turhankin lässyttävällä äänellä. Perusteellisten, ilman jalustimia ratsastettujen alkuverryttelyjen jälkeen Melina sai laittaa jalustimet takaisin jalkaansa, tosin ne pitenivät heti yhdellä reiällä jalkojen rentouduttua. Simppeli, joskin toimiva, kikka!
"Tiuhti on todella hyvin avuilla, se ei missään vaiheessa hivuttautunut takaisin kohti uraa ja aitaa, ei kiemurrellut, vaan pysyi täsmälleen ratsastamallasi linjalla. Parissa kulmassa tamma taisi vähän tasapainottaa sinua, mutta suurimman osan ajasta olitte kyllä molemmat tasapainoisia, hyvässä rytmissä ja harmoniassa itsenne kanssa ja keskenänne. Jatka uran viertä, pysytään poissa sieltä tämän valmennuksen ajan. Perus pohkeenväistöjä käynnissä ja ravilta kohti keskihalkaisijaa, viitisen askelta riittää. Sitten jatkat tällä linjalla, lyhyellä sivulla korjaus alkuperäiselle linjalle ja seuraavalla pitkällä sivulla uusiksi. Tämäkin on enemmän Tiuhdin avuilla olon tarkkailemista, pysyykö se uudella linjalla, ovatko sen etu- ja takaosa tasaisesti väistössä mukana."

Tietysti Tiuhti oli avuilla, joten jokunen toisto molempiin kierroksiin kummassakin askellajissa riitti. Väistö vaihtui kiemurauraan ravissa ja laukassa, joissa niissäkin Tiuhti kovin keskittyneenä teki täsmälleen kuten pyydettiin liikkuen niin kaarissa kuin suorilla osuuksilla todella hyvässä tasapainossa. Ainoastaan Melinan reittivalinnoissa oli sanomissa; ensimmäinen kaari lipsahti välillä turhan suureksi, jolloin seuraavat kaksi jäivät tietysti pienemmiksi, viimeinen kaari kertaalleen aivan onnettoman kokoiseksi.
"Tarkkuutta teiden kanssa, nämä näennäisen helpot reitit ovat yleensä ne petollisimmat", sanoin päättäen samalla kertoa loppuverryttelyissä omista hieman hävettävistä yksinkertaisten reittien mokaamisistani - ihan tältä viikolta. Päivän loputkin tehtävät, pienet temponvaihtelut ja siirtymät, laukkaympyrät, sujuivat ongelmitta. Pientä hienosäätöä tiellä, suorituksestaan huolestuneen Tiuhdin tsemppaamista täällä, sekä roppakaupalla kehuja kummallekin!

Lämpimän, puolipilvisen kesäpäivän kunniaksi teki mieli lähteä rennolle maastoretkelle. Houkuttelin kesälomaa viettävät tyttäreni mukaan ja valittuamme kukin mieleisemme ratsut, varustimme hevoset ja lähdimme matkaan. Minä valitsin tällä kertaa ratsukseni Tiuhtin, 12-vuotias Emilia kiipesi Violan selkään ja 10-vuotias Katri halusi lähteä matkaan lempeällä ja kompaktin kokoisella Sinillä. Emilia ja Viola ottivat kärkipaikan ja minä lupasin pitää Tiuhtin kanssa perää.

Tytöt ilmoittivat heti alkumatkasta, että halusivat poiketa lenkillä uimaan. Niinpä otimme kurssin kohti lähellä sijaitsevaa Taattistenjärven rantaa. Hevoset löntystivät hiekkatien reunaa peräkanaa, huiskien samalla hännillään laiskasti ilmassa surisevia kärpäsiä. Rannalle oli vain muutaman kilometrin matka ja pian olimmekin jo perillä. Koska rauhallisella rannalla ei ollut muita uimareita, pääsivät hevosetkin nauttimaan viileästä vedestä. Katri ja Sini painelivat veteen ensimmäisinä, niin että vesi roiskui. Emilia ohjasi Violan perään hieman rauhallisemmin, Tiuhtin astellessa veteen viimeisenä hieman arasti ja rohkaisua kaivaten.

Hevoset sidottiin kastautumisen jälkeen puiden varjoon odottelemaan, kun tytöt jatkoivat vielä jonkin aikaa vedessä ilakoimista. Itse en välittänyt kastua sen enempää, joten seurailin lasten vesileikkejä hymyillen, istuskellen Tiuhtin selässä. Kotimatkalle lähdettiin hieman pidempää reittiä, jotta hevoset saivat hieman hikiliikuntaa näin laidunkauden keskellä. Rauhallinen Sinikin innostui laukkaamaan niin, että jätti vain pölypilven taakseen ja sain tosissani kannustaa Tiuhtia eteenpäin, jotta emme jääneet edellä painelevan nelikon jälkeen. Loppumatka tallille taitettiinkin sitten rauhallisesti kävellen varjoisia metsäpolkuja pitkin.

Mikä olisikaan ollut hienompi tapa juhlistaa Suomi 100v ja suomenhevonen 110v juhlavuotta, kuin osallistua itsenäisyyspäivänä Jukolassa järjestettäviin SISU Battle -mittelöihin. Runoratsuista lähti matkaan melkoinen kööri hevosia, eikä päivä ollut kevyimmästä päästä, kun hevosia oli ratsastettavana neljässä eri luokassa. Lopulta lähdimmekin kotiin sievoisen ruusukepinon kanssa, kun Nupun Vikseri nappasi 4. ja 7. sijoituksen helppo C ja helppo B -luokista. Karmelia ansaitsi itselleen sinivalkean ruusukkeen ohella Suomiteemaisen korvahupun, Runon Tiuhtiaisen napatessa vielä samaisesta luokasta 5. sijan. Varsinaisessa SISU Battle -luokassa (helppo A) niitimme menestystä oman kasvattini Runon Käpymiinan kanssa, Miinan sijoittuessa upeasti koko luokan kolmanneksi. Emme ehtineet valitettavasti jäädä osallistumaan kisojen jälkeen järjestettyyn kulkueeseen, sillä edessä oli vielä pitkä kotimatka ja iltatallin teko.