Runoratsut

etusivu ☆ tallista ☆ tammat ☆ orit ☆ kasvatus

Runon Untamo

Muistoissamme † 28.3.2023

KRJ-I, SLA-I, SV-I

Virallinen nimi	Runon Untamo "Uuno"	Säkäkorkeus, väri	154cm, rautias
Rekisterinumero	VH17-018-1142	Koulutustaso, laji	Vaativa B, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	15.05.2017 17-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, ruuna	Kasvattaja	Melina VRL-11408, Runoratsut

Saavutukset

Palkittu varsa-arvostelussa 07/17 - 32 pistettä, SV-I

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 10/18 - 106,5 pistettä, KRJ-I

Palkittu SLA:n laatuarvostelussa 11/22 - 91 pistettä, SLA-I

© Kreivittären varusteliike

Luonnekuvaus

Untamo on lehmänhermoinen tapaus, josta ei ihan heti uskoisi, että kyseessä on osaava kouluratsu ja vahva periyttäjä. Ihastuin Untamon isään ensisilmäyksellä, ja tiesin haluavani siitä yhden pikku-Uunon myös omaan talliin kasvamaan. Niinpä suunnitelmat ruunikosta pikku-Malvasta saivat jäädä tuonnemmaksi. Onneksi Untamo peri kuitenkin emänsä herttaisen luonteen, sillä jos siitä olisi tullut isänsä kaltainen viilettäjä, olisimme saattaneet olla pahemman kerran pulassa.

Untamo on hoidettaessa lupsakka ja kärsivällinen tapaus, eikä se osoita juurikaan orimaista mielenkiintoa ympärillä hääriviä lajitovereita kohtaan. Uunon voi tarhata surutta kenen tahansa kanssa, sillä se tulee loistavasti juttuun myös kaikkein machoilevimpien orien kanssa. Uuno on osoittanut jo nuoresta iästä alkaen kypsää käytöstä, eikä se lähde mukaan pikkumaisiin kostotempauksiin, vaikka kaikki ei menisikään aina sen mielen mukaan. Perinteisen suomijuntin tavoin Uuno ei kuitenkaan nosta kavioitaan kovinkaan yhteistyöhaluisesti puhdistettavaksi, vaan se kokeilee omistajan ja kengittäjän sietokykyä yhä uudelleen, ja nojailee koko painollaan ihmisen varaan kavioiden operoinnin ajan. Myös satuloitaessa täytyy vähän pullistella, eikä suuta aina muista avata kuolaimia varten, mutta nämä ovat pikkujuttuja.

Ratsuna Untamo pääsee yllättämään, sillä lähes pystyyn kuolleesta olomuodostaan poiketen se onkin ratsuna melkoinen liitokavio. Eihän Uuno ilmaiseksi mitään anna, mutta sopivan määrätietoisen ratsastajan alla ori taipuu vaivatta aina vaativille radoille asti. Untamolla on erinomainen työmoraali, eikä muutoin poloista ruunanrupsukkaa muistuttava hevonen osoita merkkiäkään laiskuudesta, päinvastoin. Uunoa saa hetkittäin toppuutella toistuvilla pidätteillä, sillä muuten suuriliikkeinen ori harppoo kentän päästä päähän melkoista vauhtia. Untamolla on lennokkaat, matkaa voittavat askeleet, joissa on mukava istua, kunhan suurieleisyyteen tottuu. Ori on myös yllättävän notkea, ja sekä jalat että ajatus menevät äkkiä solmuun, mikäli ratoja ei muista ratsastaa riittävän laajasti ja tarkasti.

Kaikkiaan Untamo on mahtava hevonen, joka vastaa täydellisesti käsitystäni stereotyyppisestä suomenhevosesta. Elän vahvassa toivossa, että Uuno periyttää mutkatonta, sympaattista luonnettaan ja kouluratojen osaavuuttaan myös jälkipolville.

Sukuselvitys

i. Kaunon Tupla-Uuno prt, 157cm KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA3, SV-I, KV-II	ii. Tenholan Turhapuro rt, 158cm KRJ-I	iii. A.R Taikuri
		iie. Onniina
	ie. Haavelilja rnvkko, 155cm KTK-II, KRJ-III, YLA2, SLA-II, SV-II	iei. Ajannäyttäjä
		iee. Haaveena
e. Kanervarannan Malva trn, 154cm KTK-III, KRJ-II, Jälk. C	ei. Spesiaali-Lopsteri rt, 157cm Ch, KTK-II, KRJ-I, SLA-I, Jälk. C	eii. Lopsteri
		eie. Salmen Uniikki
	ee. Melviina rn, 160cm	eei. Venkula
		eee. Malviina
Isälinja: Tenholan Turhapuro - Emälinja: Melviina

Jälkeläiset

3 kpl; 1 ori, 2 tamma (1 pakaste jäljellä)

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Emä	Omistaja
24.06.2022	t. Runon Lumipusu		Liljan Lumikki	Punakullan sh:t
04.09.2018	o. Runon Urmas	SV-I	Karmelia	Runoratsut
17.11.2017	t. Villahaan Venla	KTK-II, SV-II	Villahaan Vanni	Runoratsut

Kilpailukalenteri

43 KRJ-sijoitusta, joista 3 Cup-sijoitusta

03.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 5/30
05.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 2/30
06.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 5/30
07.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 3/30
13.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 5/30
14.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 5/30
16.07.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 1/30
21.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 1/30
22.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 5/30
23.07.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 4/30
24.07.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 2/30
24.07.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 4/30
24.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 4/30
25.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 2/30
25.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 1/30
28.07.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 4/30
29.07.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 4/30
29.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 4/30
30.07.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 4/30
01.08.2017 KRJ, Kärmeniemi, helppo A, 4/50
01.08.2017 KRJ, Mitar Warmbloods, vaativa B, 5/30
03.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 2/30

06.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 5/30
06.08.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 1/30
07.08.2017 KRJ, Kärmeniemi, helppo A, 5/50
08.08.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 2/30
09.08.2017 KRJ, Haavelaakso, helppo A, 5/30
10.08.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 1/30
12.08.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 2/30
13.08.2017 KRJ, Runoratsut, vaativa B, 2/40
13.08.2017 KRJ, Ketola, vaativa B, 6/40
13.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 4/30
14.08.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 4/30
15.08.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 1/30
16.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 5/30
17.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 5/30
19.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 3/30
20.08.2017 KRJ, Mörkövaara, vaativa B, 3/30
20.08.2017 KRJ, Runoratsut, vaativa B, 4/40
24.08.2017 KRJ, Bellgrove, helppo A, 1/30
30.09.2017 KRJ-Cup, Savage, vaativa B, 1/155
30.11.2017 KRJ-Cup, Oldfinion Dressage, vaativa B, 1/130
31.03.2018 KRJ-Cup, Hukkapuro, vaativa B, 10/232

1 VSR-sijoitusta

30.09.2018 VSR-Cup, Susiraja, Vaativa B, 2/59

Näyttelymenestys

20.05.2018 NJ, Kototalli, KUMA, pt: Jannica

Päiväkirja

6. syyskuuta 2018 :: Maastolenkillä

Ihana alkusyksy oli saapunut myös Varsinais-Suomen saaristoon, värjäten puut vähitellen keltaisiksi. Ilmassa tuoksui syksy ja ilma oli harmaa, joten tuntui hämmentävältä katsoa lämpömittaria, joka näytti edelleen yli 20 asteen lämpötilaa. Tämä oli ollut kyllä kummallinen vuosi. Niinpä jätin takin suosiolla talliin, kun lähdin hakemaan Untamoa tarhasta maastolenkkiä varten. Uuno tuli minua vastaan portille ja nojasi tyytyväisenä päätään rintaani vasten, kun napsautin riimunnarun kiinni ja rapsutin sitä kaulasta.

Viime päivien sadekuurot olivat tehneet tehtävänsä ja tarhat olivat jo aavistuksen kuraiset. Uuno oli tietysti ottanut tilanteesta kaiken ilon irti ja minulla meni tovi, jos toinenkin, ennen kun sain ruunan siihen kuntoon, että satulan sieti nostaa hevosen selkään. Lopulta kiristin vielä satulavyön tallin pihassa ja heilautin itseni selkään. Nyt mennään.

Kävellessämme Taattisten järven suuntaan aurinko pilkisti pilven takaa. Melkein hikoilin kyydissä. Verryttelin Uunoa muutamalla kevyellä ravipätkällä, taivutellen sitä samalla vuoroin avo-, vuoroin sulkutaivutukseen. Ajattelin ratsastaa pitkän mutta hidastempoisen lenkin ja vain nauttia kyydistä. Laukatessamme pitkin pellonlaitaa, näimme vain muutaman kymmenen metrin päässä muutaman peuran. Uuno ei tosin korvaansa lotkauttanut, vaan selvisimme takaisin kotiin kommelluksitta.

3. syyskuuta 2018 :: Luopumisen tuskaa

En tiedä miksi, mutta olen ihan valtavan nostalgiapuuskan vallassa. Olen kiertänyt halailemassa vuoroin Hilmeriä, Aamosta, Armoria ja Untamoa – kaksipolvisia oreja, joihin minulla on ollut pitkän aikaa melko ristiriitainen suhtautuminen. Hevosilla on sellainen suku, että niitä ei ole suoranaisesti kiskottu käsistä ulkopuoliseen jalostukseen. En ole halunnut teettää niistä oikein itsellenikään varsoja, sillä samat nimet alkavat toistua jo kaikkien 2-3-polvisten runoratsujen suvuissa. Nyt kun nämä neljä oria alkavat olla (pitkän tyhjänpanttina seisomisen jälkeen) valmiita laatuarvostelukierrokselle ja kuoppaan, olen kokenut hirveää luopumisen tuskaa. Mitä jos en haluakaan päästää hevosista irti? Toki niiden jälkeläiset jäävät talliin muistuttamaan isistään, mutta ääh. Miten tämä voikaan olla niin vaikeaa. Loppuvuoden ajan aion paijata oripoikia sydämeni kyllyydestä ja päättää vasta sitten, mitä niiden kanssa tehdään. Nyt nautitaan sitä ennen laatuarvosteluista ja tehdyn työn tuloksista, ja käydään nappaamassa monen monta palkintoa.

30. elokuuta 2018 :: Hevoshierojan vierailu

Kuuma kesä oli ollut kerta kaikkiaan erikoinen ja helteet olivat sekoittaneet jo talliarkeakin. Hevosten liikutus oli jäänyt vähemmälle ja ne olivat saaneet nauttia lomasta laitumilla syöden ruohoa ja juoden raikasta vettä, jota niille muuten selkä vääränä kannettiin, kun vesijärjestelmäkin petti pahimmalla mahdollisella hetkellä. Syyskuu teki tuloaan ja vähitellen olisi taas palattava arkeen ja alettava valmistautua syyskauden koitoksiin. Olin tilannut hevoshierojan meille koko päiväksi, jotta muutamien hevosten kunto katsottaisiin huolellisesti läpi ja niiden jumit hoidettaisiin.

Ensimmäisenä hierojan käsittelyyn pääsi Tina. Sillä olikin ollut melkoinen kesä, sillä sen kanssa käytiin nappaamassa hurja rivi pystejä erinäisistä laatuarvosteluista. Tina varsoi elokuun lopulla myös toisen varsansa, joten hieronta teki kaiken koetun jälkeen hyvää. Hieroja löysikin tammasta muutamia jumissa olevia kohtia ja Tina seisoi yllättävän tyynenä paikoillaan ja vaikutti hieman jopa nauttivan tilanteesta.

Kun Tina oli hierottu, vein sen takaisin karsinaan ja nappasin viereisestä boksista seuraavan hevosen. Tätä päivää suunnitellessani olin ajatellut erityisesti hevosnelikkoa, joilla olisi näytönpaikkoja loppuvuodesta: Hilmeriä, Armoria, Aamosta ja Untamoa. Niinpä kiikutin vuoron perään rautiasta, voikkoa ja mustaa hevosta hierojalle näytille, ja pitkän päivän päätteeksi kaikki viisi hevosta oltiin saatu hoidettua. Armori ja Untamo eivät olleet ottaneet pitkästä lomasta niin sanotusti nokkiinsa, vaan vaikuttivat olevan ihan hyvässä kunnossa. Hilmeri ja Aamos sen sijaan vaativat pidemmän hoitotuokion, ja varasinkin syksylle seuraavan ajan, jolloin hieroja tulisi vielä katsomaan niitä.