Pirunkorven Sinilintu

© Fiktio

Virallinen nimi	Pirunkorven Sinilintu "Sini"	Säkäkorkeus, väri	149cm, vaaleanruunikko
Rekisterinumero	VH18-018-0239	Koulutustaso, laji	HeA, 90cm, koulu- ja esteratsastus
Syntymäaika, ikä	27.1.2018   20-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Pirunkorpi

Saavutukset

Palkittu ERJ:n laatuarvostelussa 10/2023 - 107,5 pistettä, ERJ-I

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 9/2023 - 105,5 pistettä, KRJ-I

Kantakirjattu R-suunnalle 3/2018 - 71 pistettä, KTK-II

Palkittu varsa-arvostelussa 2/2018 - 65,9 pistettä, SV-I

Luonnekuvaus

Pirunkorven Sinilintu on ensimmäinen Pirunkorvesta ostamani kasvatti, ja sekin suunniteltiin meille mittatilaustyönä. Tykästyin Sinin emään törmätessäni siihen Pirunkorven kasvattimyynnissä, ja sain heti inspiraatiopuuskan ihanasta yhdistelmästä, jonka toisena osapuolena toimisi oma, tuontisukuinen orini. Tilausvarsa laitettiin aluilleen, ja hetkeä myöhemmin huomasin hakevani talliin taas yhden vääränlaisen, tai siis yleispainotteisen, varsan.

Sini on nippanappa hevoskokoiseksi mitattu leidi, joka on luonteeltaan hyvin leppoisa ja laiskanpulskea. Tamma tuntuukin nukahtavan ihan missä vain, ja milloin sen näkee nuokkuvan tarhassa, milloin se ottaa nokoset pesukarsinassa tai kengittäessä. Sini rakastaa paijausta, pesua ja kaikkea, missä se saa tulla kosketetuksi. Ihmiskosketus on silti ainoa mitä se sietää, eikä Sini ole lainkaan laumasielu omiensa joukossa - tamma nököttää usein yksin laitumella, nauttien omasta, erinomaisesta seurastaan. Sinin pahin pelko on myöskin aika koominen, sillä se suorastaan kammoksuu Runoratsujen kesäkanoja, jotka mennä viipottavat omassa aitauksessaan. Tämä aitaus on syytä kiertää Sinin kanssa kaukaa.

Sini kunnioittaa käsittelijäänsä, eikä hoitotoimenpiteet tuota sen kanssa juurikaan päänvaivaa. Tamma luottaa tuttuun tyyppiin kuin vuoreen, eikä arastele esimerkiksi astella kuljetusautoon. Se ei myöskään säiky tuulisella säällä räminöitä ja kolinoita, vaan toimii luottavaisin mielin. Tamma tosin odottaa esimerkillisestä käytöksestään usein asianmukaista palkintoa, ja tätä virkaa toimittavat loistavasti reippaat rapsutukset tai Sinin ehdoton suosikkiherkku, Oreo-keksi.

Ellei Siniltä osaa vaatia oikeita asioita, se ei tee taatusti yhtään ylimääräistä. Pahimmillaan se löntystää kentällä kaula pitkänä kaikkea muuta kuin muodossa, oikoen vielä kulmatkin puhkipotkitun tuntiratsun tavoin. Mikäli selkään kiipeää napakka, määrätietoinen ratsastaja, Siniin saadaan taiottua toivottua vauhtia. Kouluratsuna Sini osaa helpon A:n asioita; siltä löytyy kolme puhdasta askellajia temponlisäyksineen, se väistää pohjetta ja mitä vielä. Asiat eivät tapahdu silti itsestään, vaan ratsastajan on oltava täsmällinen päästäkseen haluttuun lopputulokseen.

Esteratsuna Sini olisi varmasti mielellään enemmän puomien ali, kuin yli loikkivaa tyyppiä, mutta kun sen saa motivoitua, tamma on ihan mukiinmenevä hyppääjä. Raippaa tamman kanssa touhutessa ei sovi unohtaa, mutta kun sen kanssa pääsee vauhtiin, esteet ylittyvät ihan mallikkaasti. Pienen kokonsa ansiosta Sini on näppärä esteiden välissä, ja sen kanssa on mahdollista ratsastaa usein lyhyempää reittiä esteelle, kuin isompikokoisella hevosella. Kun Sini pääsee tekemisen makuun, se tuntuu hetkittäin jopa nauttivan vauhdikkaasta hyppelystä.

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja
18.6.2023	t. Runon Ketunleipä	KTK-II	Kaarnan Karneoli	Syyn Kartano
19.8.2022	o. Runon Uppo-Nalle	KTK-III, SV-I	Vuornan Puuterinalle	Hiivurin sh:t
21.4.2018	t. Runon Safiiri	KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, Jälk C	Mörkövaaran Timanttia	Villahaka

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Kesällä 2023 myin yhden vanhemman kasvattini Ainolle Kurjenpesään. Siinä samalla kun viestittelimme, tulin varanneeksi Ainolta useamman valmennuksen kouluratsastuksen parissa loppuvuoden laatuarvostelutavoitteita silmällä pitäen. Nyt Ainon valvovan silmän alle pääsi Sini:

Melinan tämänkertainen ratsu ei ollut omalla moottorillaan innokkaasti tehtävästä toiseen viipottava liikunnan riemun partiolainen, vaan kaikesta tarkka hevonen, jolta piti vaatia ja jolle piti kertoa, että nyt tehdään eikä vain meinata. Alkuverryttelyissä Sini olikin hetken aikaa varsin hidas ja vetelä, ennen kuin se totesi Melinan olevan tälläkin kertaa tosissaan; kaviota tosissaan piti laittaa toisen eteen. Tamma käytti taitavasti hyväkseen jokaisen mahdollisuuden jättää asioita tekemättä, joten tämäkin piirre piti osaltaan huolen Melinan skarppina pysymisen. Ainahan hevosen selässä tulee ratsastaa eikä matkustaa, Sinin kaltaiset hevoset vain pitävät osaltansa huolen faktan mielessä pysymisestä. Kulmien oikominen, vetelä löntystely sekä takaosan ponneton kaukana muun hevosen takana raahaaminen jäivät, kun Melina ei suostunut tamman tarjoamaan vetelään tahtiin tai kaikesta luistamiseen. Ruunikon askellukseen löytyi tarmoa, parempi, selkeästi luonnollisempi tahti aikaisemman vetelyyden tilalle. Pysähdykset, peruutukset sekä erityisesti siirtymät herättelivät ja herkistivät Siniäkin.

Sinin kanssa Melina sai olla jatkuvasti tarkkana, että tamma oli oikeasti suora, asettunut tai taipunut, eikä mikään näistä jäänyt puolitiehen. Pohkeenväistössä tasapainoinen tempo ja sulavuus jäivät herkästi pois Sinin tarjotessa tilalle löysempää tahtia, liike noin yksi tai kaksi hevosenmittaa väärästä kohdasta aloitettuna, takaosa selkeästi muun kehon perässä laahaten. Siirtymisissä napakoitunut hevonen valahti takaisin alkuverryttelyjen leipiintyneen tuntipuksun surulliseen muottiin, josta lähdimme Melinan kanssa päättäväisesti nostamaan Siniä. Riittävä eteenratsastus, tarkat selkeät avut, välitön reagointi vauhdin hidastumiseen ja muihinkin Sinin kokeiluihin. Vähitellen käyntiväistöt lähtivät sujumaan, ravissa Sini yritti vain kahdesti luistella tehtävästä ennen kuin myönsi Melinan olevan tosissaan. Työskennellessään kunnolla Sini teki yhtä hyvää työtä kuin ratsastajansa, ja kyllähän tammasta löytyi tahtia, tarmoa ja tasapainoa, riittävää ilmauutta sekä ihan eteenpäinpyrkimystäkin. Ilmaiseksi ne vain eivät tulleet; Melinan selkä oli varmasti hikisennihkeämpi kuin yhdenkään aikaisemman valmennuksemme jälkeen oli ollut.

Jo alkuverryttelyissä hyvin toimineet siirtymät tekivät paluun loppuvalmennukseen. Keskikäyntiä ja sen kokoamista kuin takaosakäännöstä varten, harjoitusravista keskiraviin ja takaisin, harjoituslaukasta keskilaukkaan ja takaisin. Keskikäynti, suunnanmuutos lisätyssä käynnissä, takaisin keskikäyntiin. Nyt Sini ei edes ehdotellut laiskempaa tahtia, mutta suoruuden sekä asetuksen kanssa Melina joutui jälleen työskentelemään. Erityisesti suunnanmuutoksissa tamma jäi helposti joko liian suoraksi käännöksiin tai vaihtoehtoisesti ei suoristunut käännösten jälkeen riittävästi. Melina huomasi nämä itsekin, pohdimme korjausliikkeet sekä ennakoivat liikkeet yhdessä, Melina jatkoi siirtymistehtäviä. Laukkatehtävät sujuivat kaikkinensa parhaiten, käynnin kanssa Melina sai selkeästi tehdä eniten töitä.
Paljon työtä ja hikeä aika yksinkertaistenkin asioiden suhteen, mutta Sinin kaltaiset hevoset opettavat todella hyväksi, aktiiviseksi ratsastajaksi, joka kuuntelee paitsi ratsuaan myös kehoaan. Sini ei tehnyt mitään, mikäli Melinan avut olivat vähääkään ristiriitaiset tai ehdotuksen oloiset. Toisaalta kovat pohkeet tai turhan terävä pidäte aiheuttivat nekin täyden ignoorauksen, hevosen ilmeen kovenemisen. Todella opettavainen ratsu! Sekä ehdottomasti kaikkien rapsutusten ja suupielestä livautetun Oreon arvoinen.

Lämpimän, puolipilvisen kesäpäivän kunniaksi teki mieli lähteä rennolle maastoretkelle. Houkuttelin kesälomaa viettävät tyttäreni mukaan ja valittuamme kukin mieleisemme ratsut, varustimme hevoset ja lähdimme matkaan. Minä valitsin tällä kertaa ratsukseni Tiuhtin, 12-vuotias Emilia kiipesi Violan selkään ja 10-vuotias Katri halusi lähteä matkaan lempeällä ja kompaktin kokoisella Sinillä. Emilia ja Viola ottivat kärkipaikan ja minä lupasin pitää Tiuhtin kanssa perää.

Tytöt ilmoittivat heti alkumatkasta, että halusivat poiketa lenkillä uimaan. Niinpä otimme kurssin kohti lähellä sijaitsevaa Taattistenjärven rantaa. Hevoset löntystivät hiekkatien reunaa peräkanaa, huiskien samalla hännillään laiskasti ilmassa surisevia kärpäsiä. Rannalle oli vain muutaman kilometrin matka ja pian olimmekin jo perillä. Koska rauhallisella rannalla ei ollut muita uimareita, pääsivät hevosetkin nauttimaan viileästä vedestä. Katri ja Sini painelivat veteen ensimmäisinä, niin että vesi roiskui. Emilia ohjasi Violan perään hieman rauhallisemmin, Tiuhtin astellessa veteen viimeisenä hieman arasti ja rohkaisua kaivaten.

Hevoset sidottiin kastautumisen jälkeen puiden varjoon odottelemaan, kun tytöt jatkoivat vielä jonkin aikaa vedessä ilakoimista. Itse en välittänyt kastua sen enempää, joten seurailin lasten vesileikkejä hymyillen, istuskellen Tiuhtin selässä. Kotimatkalle lähdettiin hieman pidempää reittiä, jotta hevoset saivat hieman hikiliikuntaa näin laidunkauden keskellä. Rauhallinen Sinikin innostui laukkaamaan niin, että jätti vain pölypilven taakseen ja sain tosissani kannustaa Tiuhtia eteenpäin, jotta emme jääneet edellä painelevan nelikon jälkeen. Loppumatka tallille taitettiinkin sitten rauhallisesti kävellen varjoisia metsäpolkuja pitkin.