Vuornan Tuulikello

© VRL-06066

Virallinen nimi	Vuornan Tuulikello "Tuuli"	Säkäkorkeus, väri	152cm, voikko
Rekisterinumero	VH16-018-2085	Koulutustaso, laji	HeB, 80cm, koulu- ja esteratsastus
Syntymäaika	6.9.2016   8-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Liia, Vuorna

Saavutukset

Kantakirjattu R-suunnalle 4/2024 - 67 pistettä, KTK-III

Palkittu varsa-arvostelussa 12/2016 - 32,2 pistettä, SV-I

Luonnekuvaus

Historiaa: Näin netissä ystäväni Hannen jättämän ilmoituksen, jossa hän tarjosi oriaan jalostukseen. Ihastuin ilmoituksen oriin oikopäätä ja aloimme etsiä Hannen kanssa yhteistuumin tammaa, joka voisi ottaa Tuulenruhtinaan vastaan. Lopulta sopiva tamma löytyi Vuornasta, ja sovimme astutuksen lähipäiville. Kirpeänä syyskuisena aamuna sain Vuornasta vihdoin soiton, jonka mukaan pieni, piirtopäinen tamma oli kömpinyt maailmaan. Lähdin katsomaan varsaa niin pian kuin mahdollista, ja isänsä nimilinjaa kunnioittaen varsa nimettiin Tuulikelloksi. Kun nimi on peritty isältä, jotain tietysti siunaantui myös emältä. Meidän Tuulikin tuntuu olevan oikutteluineen varsinainen maanantai-, tai ainakin kiusankappale. Silti se on aika ihana.

Tallista tuskin löytyy pätevämpää ihmistuntijaa kuin Tuuli. Tamma tunnistaa välittömästi, ketä voi pompotella, keneltä karata, kuka antaa sille ylimääräisiä herkkuja nättiä napitusta ja koiramaisia kerjäyseleitä vastaan, kenen ratsastajan kanssa voi laiskotella kulmissa oikoen ja kuka ei erota korrektia pohkeenväistöä puolivillaisesta versiosta. Ilkikurisena opportunistina Tuuli karkaa omille retkilleen välittömästi tilaisuuden saadessaan, syö tai vähintäänkin maistaa kaikkea vähänkään syötävältä vaikuttavan eikä arastele laidunlankojen läpijuoksusta päästäkseen paremman näköiselle lohkolle – tai naapuritalon kukkapenkkeihin.

Rehellisen ilkeä Tuuli ei kuitenkaan ole – onneksi. Se ei koskaan ole litistänyt ketään karsinan seinää vasten tai näykkinyt näykkimisen ilosta tai uhitellakseen, pukitteleminen tai pystyyn hyppiminen eivät nekään kuulu voikon muutoin hyvin laajaan temppuvarastoon. Ilkikurinen ja omapäinen pikku maanvaiva, kyllä, sellainen jonka kanssa saa olla tarkkana muttei etupään puremisen tai takapään potkimisen vuoksi. Karkuun päästessään Tuuli ei varmasti anna suosiolla kiinni, ja päästettyään kerran luistamaan työnteosta se pyrkii pitämään työtasonsa yhtä matalalla vaikka ratsastaja kuinka korjaisi omaa työskentelyään.

Osa sievän pikku kiusankappaleemme hellyydenkipeydestä on opeteltua tällä-saa-kaiken-anteeksi -tyylistä käytöstä, osa rehellistä huomionkaipuuta. Tuuli rakastaa rapsutuksia sekä oikein kunnon harjaushetkiä – tamma olisi onnesta soikeana juuriharjarapsutteluista, pölyharjalla hipsuttelusta tulee vain paha mieli! Myös kunnon kylvyt, olivatpa ne mutakylpyjä tai monen purkin puunauspesuja tallin puolella, ilahduttavat tammaa kerta toisensa jälkeen. Ahneena pikku porsaana suomenhevosena Tuuli syö niin matolääkkeet kuin muutkin lääkkeet yhtään irvistelemättä, hammasraspille suu sen sijaan ei aukea ilman huulipuristinta. Kengitys voi mennä joko nätisti tai jatkuvasti jalkojaan nykivän, selkeästi seppää tahallaan ärsyttävän hevosen kanssa käytöstavoista keskustellen. Tuulista ei koskaan tiedä. Kuljetussuojat jalassaan voikko kävelee sitä hassua korkea-askelista kävelyä, jota jotkin hevoset tekevät, ja ehkä siitä syystä lastaus yleensä sujuu hyvin. On tämä kyllä lastatessakin karannut. Tuulin saa hoidettua, joskus vähemmällä keskustelulla, joskus perusteellisemmalla käytöstapojen kertaamisella. Pääasia on pysyä itse rauhallisena ja johdonmukaisena, eikä huonosta huumorintajusta ole ainakaan haittaa.

Helppo B / 80cm ei anna kunnollista kokonaiskuvaa Tuulin taidoista. Valitettavasti leijonanosa näistä taidoista liittyy töiden välttelemiseen, joskin ratsastajan lukemisen kautta. Tuuli tunnistaa välittömästi ihmisen, joka ei vaadi kunnollisia siirtymisiä vaan tyytyy hiljaa käynniksi hiipuvaan raviin eikä moiti terävästä laukannostosta, huomaa kenen kanssa kannattaa ponnistaa joka esteelle mistä sattuu päästäkseen ylihelpotettujen, keveiden pikkuhyppyjuttujen pariin ja niin edelleen. Tuuli ei todellakaan korjaa tai tasapainota yhtikäs mitään, vaan käyttää surutta hyväkseen kaikki tilaisuudet tehdä asiat helpoimman kautta – tai jättää ne kokonaan tekemättä.
Toki pikkuvoikostakin löytyy kehuttavaa. Tuulilla on todella hyvä luontainen ryhti sekä tasapaino, askeleet ovat suorat ja väljät, hieman matalat mutta askel on pitkä sekä liikkuminen ylipäätään todella vaivattoman oloista. Tuuli hyppää vähän kaulattomana, selkäänsä ja jalkojaan tamma taas käyttää erittäin hyvin, avaa takaa, välttää puomikosketuksia ja tasan tietää, mistä kannattaa ponnistaa – eihän tamma muutoin tietäisi, mistä ponnistamalla saa ratsastajan vakuutettua kyvyttömyydestään! Rohkeakin tämä on, fiksuutensa lisäksi, Tuuli ei ihmettele tai arastele epämääräisiä varjoja, villejä johteita, juuri kaadettujen puiden kantoja tai oikein muutakaan.

Määrätietoisuus kantaa pitkälle, samoin armottoman kriittinen oman työskentelyn tarkkaileminen. Ulkopuolinen silmäpari auttaa aina. Tuuli kyllä tekee töitä huomatessaan, ettei sen auta kiukutella, luistella tehtävien läpi säästöliekillä tai jumittaa kentän perimmäiseen nurkkaan.
..ja sitten lähdetään kilpailemaan. Jostain syystä Tuulilla on yleisön edessä kaksi vaihdetta; herran pikku enkeli, joka ei koskaan tee muuta kuin parhaansa, sekä maanantaikiusankappalepirulainen, joka ei muuta teekään kuin aiheuttaa pahennusta kolttosillaan. Välimuoto puuttuu kokonaan.

© Lissu T., kiitos!

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

En ymmärrä piirretyistä hevosista ja niiden näyttelyistä tai kantakirjasta oikeastaan yhtään mitään. Siksi olinkin ihan puulla päähän lyöty, kun ilmoitin Tuulin kokeilumielessä NJ-näyttelyiden piirrettyjen suomenhevosten luokkaan ja Tuuli nappasi näyttelyistä MVA-SERT:in, ollen samalla BIS4! Jouduin hieraisemaan muutaman kerran silmiäni ennen kun uskoin asian todeksi. Tuuli on yksi niistä hevosista, jonka kanssa olen edennyt todella rauhassa, enkä odottanut että saisin sitä ikinä kantakirjattua. Mutta nytpä täytyy lisätä Tuulin nimi kantakirjattavien hevosten listalle. Huraa!

Tuuli on kasvanut jo nuoren hevosen ikään, ja sen kanssa ollaan ehditty touhuta näiden kuluneiden vuosien aikana jo monenlaista! Olemme harjoitelleet rauhassa maastakäsin tehtäviä harjoituksia ja totutelleet tammaa vähin erin myös ratsun varusteisiin. Mainittavimpina saavutuksina voisin kuitenkin mainita suomenhevosvarsojen laatuarvostelun, josta nappasimme Tuulin kanssa upeasti SV-I palkinnon! Osallistuimme viime vuoden joulukuun puolella myöskin Jukolassa järjestettäviin itsenäisyyspäivän suomenhevossöpiksiin, joissa Tuuli sijoittui hienosti kolmannelle sijalle.

Itsenäisyyspäivän sh-söpikset Jukolassa, luokka: suloisin olemus, sijoitus: 3/17 (kutsu)

Tuomarin kommentti: "Ehdottomasti vaikein luokka tuomaroida! Oikeastaan kaikki olisivat ansainneet suloisuustittelin. Voittajaksi valikoitui kuitenkin sekä nimeltään, että olemukseltaan suloinen nelijalkainen. Erikoismainintoja sai tässä luokassa jakaa runsaasti!"