Nemeria Wolf

© Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Virallinen nimi	Nemeria Wolf "Nemeria"	Säkäkorkeus, väri	162cm, ruunikko
Rekisterinumero	VH16-031-0723	Koulutustaso, laji	Grand Prix, kouluratsastus
Syntymäaika, ikä	8.8.2016   16-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomalainen puoliverinen, tamma	Kasvattaja	Hukkapuro

Saavutukset

Palkittu varsa-arvostelussa 10/2016 - 51,5 pistettä, KV-I
☆ 4-vuotiaiden Luokkavoittaja III

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 10/2017 - 110 pistettä, KRJ-I

Luonnekuvaus

Minulla on talli täynnä hienoja, osaavia koulusuomenhevosia, mutta silti Nemerian saapuminen Runoratsuihin tuntui siltä, kuin olisin ostanut Ferrarin. Puoliverisiä sen enempää tuntematta voin todeta, että Nemerialla on kerrassaan upea, vanhan linjan suku täynnä laadukkaita huippuyksilöitä.

Kesti tovin tottua siihen, että yhdestä karsinasta kurkkikin kaunis, sulavalinjainen puoliveritamma karvaisten suomenhevosten ja pikkuponien seassa. Hukkapurosta ostamani Nemeria Wolf poikkeaa tallin muista asukkaista rutkasti paitsi ulkonäöltään, myös luonteeltaan. En ole ennen käsitellyt, saati omistanut, näin korkean tason kouluratsua, ja koko Nemerian olemuksesta paistaa läpi se, miten hieno se tietää itsekin olevansa. Oma käytökseni tuskin auttaa asiaa, mutta haluan nauttia hetken tästä ylitsetulvivasta ilon tunteesta; kuin olisin ostanut ensimmäisen, oman hevoseni. Niinpä pidän Nemeriaa kuin kukkaa kämmenellä, enkä anna kenenkään muun vastata sen kävelytyksestä tai jalkojen kylmäyksestä, ellei ole aivan pakko.

Nemeria on hoidettaessa melkoinen hienohelma. Se ei voi sietää liian kovia otteita, ja toisinaan tuntuu siltä, että tamma olisi tyytyväinen vain kevyeen höyhenillä hipsutteluun. Tamman ilmeestä ja korvien asennosta voi lukea koska sitä harjaa väärällä harjalla, väärin ottein tai väärästä kohdasta, mutta metsään mennään myöskin silloin, jos tamman harjaa jollain lailla huolimattomasti. Nemeria tuntuu rakastavan puhtautta ja siisteyttä, ja kunhan pesuvesi on kädenlämpöistä, tamma viihtyisi pesukarsinassa vaikka puolen päivää. Varustaessa Nemeria tosin avaa tottuneesti suunsa ja antaa tupsuttaa itsensä kuntoon, ja tamma seisoo hievahtamatta paikallaan, kun sille kääritään valkoisia pinteleitä jalkaan ja sen jouhet suitaan kauniisti ojennukseen.

Ratsuna Nemeria tuntuu suomenhevosteni jälkeen tosiaankin Ferrarilta – mitään osaavilta kouluputeiltani pois viemättä, sillä hienojahan nekin ovat. Nemerian kanssa on tehtävä aina huolelliset alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt jokaisen ratsastuskerran yhteydessä, sillä pienetkin muutokset tamman päivärytmissä tuntuvat lyövän koko hevosen lukkoon. Nemerialla on valtavan suuret askeleet, jotka kiidättävät sen sulavasti tehtävästä toiseen. Ketterä tamma käännähtää, lähes kirjaimellisesti, vaikka kolikon päällä, ja tässä tapauksessa hevonen on opettanut pikemminkin ratsastajaa, kun olemme harjoitelleet yhdessä huipputason kouluohjelmia uuden valmentajani valvovan silmän alla. Kuten muulloinkin, Nemeria tiedostaa kuitenkin jatkuvasti oman erinomaisuutensa, eikä se anna pienintäkään virhettä ratsastajalle hevin anteeksi. Tamma turhautuu nopeasti epäselviin apuihin, ja asiat on tehtävä Nemerian kanssa aina samalla tavalla onnistuneen suorituksen takaamiseksi.

Onnistuneet ratsastuskokemukset Nemerian kanssa rajautuvat useimmiten maneesin tai ratsastuskentän puolelle, sillä tamma on maastossa kulkemiseen turhan herkkähipiäinen. Nemeria on kyllä tottunut monenlaisiin ympäristöihin kisapaikoilla kulkemisen ansiosta, mutta säikähtäessään tai hermostuessaan se saattaa sännätä ärsykettä pakoon taakseen katsomatta. Muualla Nemeria käyttäytyy kilpahevosen arvolle sopivalla tavalla, ja se on jo niin tottunut kengittäjään, eläinlääkäriin, hevoshierojaan kuin kuljetusautoonkin, että hommat taittuvat nuorelta tammalta kuin vanhalta tekijältä.

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

40 KRJ-sijoitusta

12.09.2016 KRJ, Breawa, Grand Prix, 4/80 15.09.2016 KRJ, Breawa, Grand Prix, 6/80 20.09.2016 KRJ, Abgelegenheit, Grand Prix, 1/30 22.09.2016 KRJ, Abgelegenheit, Grand Prix, 4/30 23.09.2016 KRJ, Abgelegenheit, Grand Prix, 5/30 23.09.2016 KRJ, Abgelegenheit, Grand Prix, 2/30 02.10.2016 KRJ, Serellenders, Grand Prix, 1/30 07.10.2016 KRJ, Serellenders, Grand Prix, 2/30 12.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 4/30 12.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 5/30 13.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 3/30 14.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 2/30 14.10.2016 KRJ, Rappadan, Grand Prix, 5/29 15.10.2016 KRJ, Rappadan, Grand Prix, 5/29 16.10.2016 KRJ, Petäjävaara, Grand Prix, 1/17 19.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 3/30 20.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 3/30 26.10.2016 KRJ, Metsovaara, Grand Prix, 3/40 27.10.2016 KRJ, Metsovaara, Intermediate I, 3/16 27.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 3/30

30.10.2016 KRJ, Wyrda Horses, Grand Prix, 5/30 30.10.2016 KRJ, Metsovaara, Intermediate I, 2/16 09.11.2016 KRJ, Teufel Warmbloods, Grand Prix, 2/30 11.11.2016 KRJ, Teufel Warmbloods, Grand Prix, 4/30 11.11.2016 KRJ, Teufel Warmbloods, Grand Prix, 2/30 14.11.2016 KRJ, Teufel Warmbloods, Grand Prix, 1/30 15.11.2016 KRJ, Teufel Warmbloods, Grand Prix, 3/30 21.11.2016 KRJ, Joyance, Grand Prix, 2/30 21.11.2016 KRJ, Joyance, Grand Prix, 2/30 24.11.2016 KRJ, Joyance, Grand Prix, 2/30 24.11.2016 KRJ, Green Hills, Grand Prix, 1/19 25.11.2016 KRJ, Joyance, Grand Prix, 4/30 28.11.2016 KRJ, Joyance, Grand Prix, 4/30 13.12.2016 KRJ, Ventos, Grand Prix, 5/40 17.12.2016 KRJ, Ventos, Grand Prix, 4/40 18.12.2016 KRJ, Kultahuisku, Grand Prix, 4/40 19.12.2016 KRJ, Kultahuisku, Grand Prix, 6/40 19.12.2016 KRJ, Kultahuisku, Grand Prix, 6/40 23.12.2016 KRJ, Kultahuisku, Grand Prix, 3/40 12.01.2017 KRJ, Delicate, Grand Prix, 2/30

Arvokilpailusijoitukset
31.01.2017 KRJ-Cup, Runoratsut, Intermediate II, 4/114 28.02.2017 KRJ-Cup, Kuuralehto, Intermediate II, 7/81 31.03.2017 KRJ-Cup, Hukkapuro, Intermediate II, 15/174 31.05.2017 KRJ-Cup, Savage, Intermediate II, 3/106 31.08.2017 KRJ-Cup, Kuuralehto, Intermediate II, 5/79

Päiväkirja

Yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista oli taas käsillä. Olin valjastanut koko Runoratsujen talliporukan mukaan talkoisiin puunaamaan, treenaaman ja lopulta hoitamaan ja kuljettamaan mittavaa hevoslaumaa Fiktion tiloihin, jossa vuoden 2017 KRJ Champions -mittelöt jälleen järjestettiin. Tiedossa olisi tiukat nelipäiväiset kisat ja olin valinnut kolmeen sarjaan osallistuvat hevoset huolella.

KRJ Young Champion oli tänä vuonna luokka, jossa saavutimme mainittavinta menestystä. Osallistuin luokkaan kahdella omalla suomenhevoskasvatilla, jotka molemmat pärjäsivätkin luokassa häkellyttävän hyvin, vaikka tittelit jäivät tänä(kin) vuonna saamatta: "Nuorten sarjan ennakkosuosikki suomenhevostamma Runon Rosella oli tipahtanut harmittavasti edellispäivänä pois, mutta sen tilalle oli noussut saman kasvattaja-omistajan toinen tamma Runon Taikatuuli, sekä kolmannen päivän voittaja FWB-tamma Silvertop Penelope. Mutta valitettavasti kummankaan suoritukset eivät enää viimeisenä päivänä riittäneet sijoituksille asti." Kuuralehdon Misla ja oma puoliverikasvattini Stark Dionysos karsiutuivat pois jo ensimmäisenä päivänä, mutta Nefernefernefer taisteli Taikatuulen tavoin finaalipäivään asti. Finaalissa meidät kuitenkin harmittavasti hylättiin penkin alle menneen suorituksen takia.

KRJ Champion -luokka oli tasoltaan kovempi, eikä omasta tallista löytynytkään kuin kaksi hevosta, joiden kapasiteetti ylsi finaalipäivänä vaaditulle tasolle. Nemeria Wolf pärjäsi mukana kolmanteen päivään asti, jolloin jäimme kuitenkin hylätyn suorituksen takia luokan viimeiseksi. Kuukarin Nuu-Nuu sijoittui puolestaan finaalissa sijalle 13/25, joka oli mielestäni ihan mukiinmenevä suoritus.

Luokka, jota odotin lähes eniten, oli KRJ Senior Champion, sillä luokkaan osallistumisesta oli tullut jokavuotinen tapa ihanien veteraanihevosteni, Vaniman Roseten ja Haavelaakson Harmon kanssa. Vaniman Rosette taisteli tänäkin vuonna tiensä finaaliin saakka, jossa sijoituksemme oli kuitenkin melko vaatimaton 21/25. Kelmi-Jelmeri ylsi puolestaan ihan oikeille sijoille, lopputuloksella 4/25. Muut mukaan ilmoittamani hevoset; Haavelaakson Harmo, Seljasaaren Kanelivarpunen ja oma kasvattini Runon Tähtipipari karsiutuivat pois matkan varrella, mutta olipa jälleen mahtavat ja tapahtumarikkaat mittelöt mielettömien koulutaitureiden parissa! Ensi vuonna uudestaan!

Myös tänä jouluna maassa kimmelsi valkea lumipeite, vaikkei se mainittavan paksu ollutkaan. Sen verran lunta kuitenkin oli, että illalla olisi takuulla tiedossa vielä pulkanlaskua. Lähdimme kuitenkin ensin aamutuimaan jo tutuksi tulleeseen tapaan koko perheen voimin aattomaastoon, kultaakin kalliimpien tallityöntekijöiden jäädessä ruokkimaan ja kuivittamaan sillä välin hevoset. Tänä vuonna valitsin alleni useiden suosikkihevosten joukosta (kuun ja tähtien asentoakin uhaten) nimikko-Ferrarikseni tituleeraamani Nemerian, mieheni Laurin varustaessaan alleen tasaisen varman suomenhevosruuna Aarnin.

Kahdeksanvuotias Emilia-tyttäremme halusi päästä matkaan shetlanninponitamma Pinksun kanssa ja varustikin tamman, tuttuun tapaan, hyvin omatoimisesti, paketoiden samalla ponin kiireestä kantapäähän punaisiin joulutamineisiin ja kulkusiin. Myös nuorin tyttäremme Katri oli ensimmäistä kertaa jouluna niin iso ja omatoiminen, että uskalsin ottaa hänet mukaan omalla ratsulla. Autoin Katria varustamaan mukaan pienhevostamma Inkan, lisäten varusteiden päälle kuitenkin varmuuden vuoksi hieman löysemmän riimun ja juoksutusliinan, jotta voisin kontrolloida ratsukon menoa tarpeen vaatiessa.

Viimein pääsimme matkaan tallin pihasta kellon lähestyessä kymmentä. Aamun hämärä oli väistynyt tieltään. Aurinko heitteli säteitään sinne tänne hangen pinnasta, pakkasen paukkuessa ilmassa. Lähdimme kiertämään vuosien saatossa hyvinkin tutuksi tullutta reittiä parin kilometrin päässä sijaitsevan Taattisten järven ympäri. Etenimme pääosin rauhallisessa käynnissä, minun johtaessa letkaa hötkyilevän Nemerian kanssa. Katri ja Inka tulivat vanavedessä Emilian ja Laurin pitäessä ratsuineen jonon perää.

Tytöt alkoivat hihkua kuitenkin jo pienen hetken jälkeen vauhdikkaampaa menoa. Epäilin hieman Nemerian suhtautumista reippaampaan askellajiin, varsinkin kun toisessa kädessäni roikkui käsihevonen ja Emiliaan ja Pinksuun ripustetut kulkuset kilisivät varmasti naapuripitäjään asti. Nemerialla vaikutti olevan kuitenkin mukanaan aimo annos joulumieltä, sillä tamma käyttäytyi koko lenkin ajan hämmästyttävän mallikelpoisesti.

Maastoretken jälkeen paijasimme ja ruokimme vielä hevoset kaikessa rauhassa, kunnes oli aika siirtyä sisälle, ja kenties myöhemmin vielä pulkkamäkeen, joulunviettoon. Hyvää joulua!