Kaunon Eemil
KTK-II, KRJ-II, SLA-I, YLA2, SV-II
| Virallinen nimi | Kaunon Eemil "Ekku" | Säkäkorkeus, väri | 151cm, voikko |
| Rekisterinumero | VH16-018-2507 | Koulutustaso, laji | Helppo A, kouluratsastus |
| Syntymäaika, ikä | 30.09.2016  | 20-vuotias |
Omistaja | Melina VRL-11408, Runoratsut |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Kasvattaja | rukkanen, Kaunovaara |
(61,2 pistettä, 4-vuotiaat)
Kantakirjattu palkinnolle KTK-II heinäkuussa 2017
(pisteet: 17 + 19 + 18 + 17 = 71p, R-suunta)
Palkittu arvonimellä KRJ-II huhtikuussa 2018
(pisteet: 7 + 40 + 25 + 10 + 15 = 97p.)
Palkittu arvonimellä SLA-I huhtikuussa 2018
(pisteet: 13 + 19 + 25 + 21 + 17 = 95p.)
Palkittu arvonimellä YLA2 syyskuussa 2018
(pisteet: 24,5 (16+8,5) - 24 (21+3) - 17 - 16 - 7 = 88,5p.)
Luonnekuvaus
Kaunon Eemilin saapuminen elämääni oli vain ajan kysymys, sillä moni tekijä oli pohjustamassa päätöstäni orin hankintaan. Haavelaaksolaisia on alkanut kerääntyä hevosteni sukutauluihin kuin varkain, ja niin kävi myös Eemilin kohdalla. Olin Kaunovaaran omistajan kanssa tekemisissä jo ennen, kun edes tiesin Eemilin olemassaolosta. Hoidimme keskustelua uuden Keskusta-foorumin puolella, jossa klikkasin rukkasen kohdalle seurantaruksin, jotta näkisin uusimmat viestit asiaani koskien näppärästi. Samalla mietin, että olisi varmasti jo korkea aika ostaa Kaunovaarasta hevonen Runoratsuihin. Ei mennyt kauaakaan, kun viestilaatikko kilahti, ja näin rukkasen pystyttämän Roosa Nauha -hyväntekeväisyyshuutokaupan, jossa upeasukuinen Eemilkin komeili. Kiva isä, Haavelaaksosta kotoisin oleva emä ja Haavelaakson Milja kolmannessa polvessa saivat lyömään kaupat nopeasti lukkoon. Siinä sitä sitten hetkeä myöhemmin oltiin melkoisten sattumusten, ja kenties päähänpinttymien, kautta uuden hevosen kanssa. Joko muuten mainitsin, että Eemilillä on tosi, tosi kiva suku?
Ekussa on selvästi taiteilijan vikaa ja nimekäs suku on tainnut kilahtaa sillä päähän, sillä ori on toisinaan melkoinen taivaanrannan maalari. Se hääräilee Hemulina tarhassa ja karsinassa aina kovin tärkeän näköisenä, eikä pidä lainkaan siitä, että se keskeytetään. Niinpä Ekku näyttää tarhasta hakiessa usein hieman hapanta naamaa, eikä sen karsinaankaan ole asiaa mennä suin päin. Karsina on Ekulle pyhä paikka, ja niinpä ori hoidetaankin aina tallin käytävällä, ja karsina rauhoitetaan syömistä, nukkumista ja filosofista ajattelua varten. Hoidettaessa rutiinit ovat Ekulle tärkeitä, ja sillä tuntuu menevän pasmat sekaisin, mikäli harjaus tapahtuu joskus eri järjestyksessä kuin tavallisesti. Muutamista (tai lukuisista) omintakeisista luonteenpiirteistään huolimatta Ekku on kuitenkin ihan kiva, joskin haastava harrastuskaveri, joka lukeutuu oikeastaan niihin iänikuisiin yhden ihmisen hevosiin.
Ratsuna Ekku on haastava ja herkästi kuumuva, eikä se voi sietää kovia ohjasotteita tai selässä hölskymistä. Osaavan, vähäeleisen ja kärsivällisen ratsastajan alla ori taipuu kyllä helpon A:n asioihin moitteetta, mutta vaatii paljon rohkaisua ja kannustusta suorittaakseen annetut tehtävät huolella. Joskus harjoitukset sujuvat hyvin, mutta toisina päivinä kaikki tuntuu menevän enimmäkseen päin mäntyä, jolloin Ekku lyö karskisti jarrut pohjaan ja nököttää luimien paikoillaan. Tällaisissa tapauksissa lähtisin herkästi minkä tahansa muun hevosen kanssa koulutreenien sijaan maastoon, mutta Ekun kanssa se ei usein houkuttele. Ori ei viihdy metsäteillä yksinään, vaan näkee jokaisen puun takana mörköjä. Niinpä sujuvat treenit vaativat roppakaupalla malttia – ja kenties kuun ja tähtienkin on hyvä olla oikeassa asennossa. Ei Ekku silti mikään toivoton tapaus ole, ja oikeastaan pidän orista kovasti sen omapäisyyden ja reippauden ansiosta. Siinä määrin Ekku on kuitenkin ihan tavallinen, mukiinmenevä suomenhevonen, että sen voi kehua liikkuvan lennokkaasti ja sulavasti eteenpäin aina omalla moottorilla, eli ei se ihan pelkkä muuli ole.
Sukuselvitys
| i. Mehtälän Elvis vkko, 150cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1 |
ii. Fiktion Eelis vkko, 149cm KTK-III, KRJ-I, SLA-II, YLA2 |
iii. Muistoraunion Uupos prt, 153cm KTK-III, KRJ-I, ERJ-III, VVJ-III, SLA-II, YLA2 |
| iie. Haavelaakson Milja prt, 149cm VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I, KRL-II, VVJ-II, SLA-II, YLA1, Jälk. A, Jälk. AB |
||
| ie. Aikahali HUI rt, 156cm KTK-III, KRJ-II, KRL-II, SLA-I, YLA1 |
iei. Lakean Antte trn, 157cm Ch, KRJ-II, SLA-II, YLA2 |
|
| iee. Haavelaakson Milka rt, 159cm VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II |
||
| e. Haavelaakson Tuike rt, 153cm KTK-III, KRJ-II, SLA-I |
ei. Välähdyksen Aatos rt, 155cm KRJ-III |
eii. Sumun Siro-Sipi liinakko, 151cm YLA3 |
| eie. WNS Lumous rt, 150cm |
||
| ee. Meean Mörköneiti rt, 154cm Ch, KTK-II |
eei. Siljan Mörköpeikko rt, 157cm |
|
| eee. ILO Joikuritar prt, 152cm KRJ-I, ERJ-I |
Jälkeläiset
1 kpl; 0 oria, 1 tamma| Syntymäaika | Skp. Nimi | Saavutukset | Emä | Omistaja |
| 08.08.2017 | t. Runon Suvineito | KTK-III, SV-I | Kaunon Kaamoslikka | Runoratsut |
Kilpailukalenteri
40 KRJ-sijoitusta
|
08.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 5/40 08.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 4/40 13.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 2/40 17.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 1/40 19.12.2016 KRJ - Ventos - Helppo A - 6/40 23.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 2/40 23.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 1/40 25.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 4/40 25.12.2016 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 5/40 28.12.2016 KRJ - Koistila - Helppo B - 5/40 01.01.2017 KRJ - Vähäpelto - Helppo A - 1/30 07.01.2017 KRJ - Vähäpelto - Helppo A - 2/30 08.01.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 5/30 11.01.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 2/30 11.01.2017 KRJ - Delicate - Helppo A - 2/30 12.01.2017 KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 1/30 13.01.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/30 14.01.2017 KRJ - Cadogan Ponies - Helppo B - 1/40 15.01.2017 KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 2/30 15.01.2017 KRJ - Vähäpelto - Helppo A - 2/30 |
16.01.2017 KRJ - Kievarinkuja - Helppo B - 4/50 17.01.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 3/30 18.01.2017 KRJ - Kievarinkuja - Helppo B - 3/50 18.01.2017 KRJ - Kievarinkuja - Helppo B - 7/60 19.01.2017 KRJ - Vähäpelto - Helppo A - 4/30 19.01.2017 KRJ - Delicate - Helppo A - 5/30 20.01.2017 KRJ - Mörkövaara - Helppo A - 2/30 22.01.2017 KRJ - Kievarinkuja - Helppo B - 6/60 24.01.2017 KRJ - Haavelaakso - Helppo A - 1/30 08.02.2017 KRJ - Teilikorpi - Helppo B - 3/50 11.02.2017 KRJ - Viisikko - Helppo A - 3/30 15.02.2017 KRJ - Romilly - Helppo A - 6/80 01.03.2017 KRJ - Viisikko - Helppo A - 2/30 03.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 5/30 04.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 5/30 05.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 2/30 06.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 5/30 08.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 4/30 09.03.2017 KRJ - Verner - Helppo A - 2/30 10.03.2017 KRJ - Fiktio - Helppo B - 5/40 |
1 VSR-sijoitusta
|
30.09.2017 VSR-Cup, koulu - Susiraja- Helppo A - 6/73 |
Näyttelymenestys
|
22.12.2017 Söpikset, Jukola, Otsatukkajumala, tuom. Hanne 29.06.2017 NJ, Adina, SA (5/12), pt: Vibaja 21.05.2017 NJ, Susiraja, SA (7/12), pt: Welby |
Päiväkirja
22. joulukuuta 2017 :: Jukolan söpikset (kutsu)
Osallistuimme joulukuun loppupuolella Jukolassa järjestettäviin söpöysnäyttelyihin värikkäällä kokoonpanolla. Luokkia oli kaikkiaan kolme; otsatukkajumala, söpöin sydäntenvaltaaja ja eksoottinen väriläiskä. Tallimme kaksi voikkoa, tuuheatukkaista nuortamiestä, Eemil ja Aksu, lähtivät tavoittelemaan ensimmäisen luokan voittotitteliä. Tuomarit pohdiskelivat pitkän tovin, ja luokka oli omaankin silmääni erittäin kovatasoinen. Lopulta Eemil kruunattiin voittajaksi seuraavin lausonnoin: "Todella kinkkinen luokka arvostella! Useampikin hevonen olisi ansainnut paikkansa kärkikolmikossa. Voiton vei tällä kertaa kuitenkin tämä upeaksi kammattu herrasmiesori, jonka vaalea harja näytti kuvassa silkkisen pehmeältä." Aksu sijoittui luokassa sijalle 6/8.
Katri ja Emilia pääsivät esittämään omat ponitammansa seuraavaan luokkaan, jossa tavoiteltiin söpöimmän sydäntenvaltaajan titteliä. Suloinen, kuonopilkkuinen Bambi menestyi luokassa hyvin, kuten arvelinkin, sijoittuen koko luokan toiseksi. Pinksu esitteli huomattavan paljon happamempaa naamaa, ja jäi sijalle 7/8. Tuomarin lausunto luokasta: "Onko yllättävää, että söpöimmän tittelistä kilpailevat hevoset olivat pitkälti shetlanninponeja? No olihan siellä pari muunkinrotuista mukana! Voittajan välillä jouduin arpomaan pitkään, Sodapopin tummat kauniit silmät hurmasivat minut oitis, mutta toisaalta en voinut vastustaa Bambikissin valkeaa turpatäplää."
Päivän päätteeksi kamppailtiin vielä eksoottisen väriläiskän tittelistä. Viimeisessä luokassa emme niittäneet mainittavaa menestystä, Fenixin jäädessä sijalle 5/9 (erityismaininnalla Triplasuklaa!) ja Thorin sijalle 9/9. Kaksi ruusuketta ja Eemilin pokkaama Otsatukkajumala-titteli lämmittivät kuitenkin mukavasti mieltä, ja kotimatka taittui hilpeässä tunnelmassa.
Palkintoruusuke © Equestrian PRO
21. toukokuuta 2017 :: Kaunovaaran kevätmaasto, kirjoittanut rukkanen (kutsu)
Sunnuntain ryhmä oli viikonlopun suurin. Tuulia oli jo kolmatta kertaa mukana ja Milja toistamiseen. Nämä kaksi pääsivätkin taas porukan etuosaan. Elli lähti pitämään perää Viehättävän Ulpun kanssa, minä taas vedin laumaa Hiiden Haprolla. Kokoonpano oli siis seuraava, Hapro, Tupla-Uuno, Riemueetu, Eemil, Huurre, Surunmurtaja ja Haavehelinä sekä viimeisenä Ulpu. Kahdeksan hevosen jono lähti tallipihasta suoraan kohti metsätietä. Tällä kertaa otettaisi hieman haastavampi reitti, joka kulkisi pitkän pätkän lähes umpimetsässä. Ihan ratsastettava reitti se olisi, mutta vaatisi hieman vähemmän vauhtia, enemmän keskittymistä myös ratsastajilta. Huikkasin, että nyt varokaa päitänne ja antakaa hevosten kävellä rauhassa. Metsätieltä poikkesimme pienelle polulle, joka johti havumetsään. Hapron tasaisen varma askel johti laumaa eteenpäin. Takana Elli piti Ulpun kanssa huolen ettei jonon loppupää eksyisi. Ehdin välillä katsella taakseni sen verran, että näin jonoon tulleen hieman enemmän etäisyyttä hevosten välille. Hevoset kyllä osaisivat seurata toisiaan, näköyhteys säilysi metsässä vaikka puusto tihenikin välillä. Kuljimme metsikössä varmaan vartin verran. Se tuntui pidemmältä ajalta kun oli pakko mennä hitaasti.
Metsäpolulta takaisin tielle päästässämme odotin hetken Hapron kanssa, jotta koko jono oli vihdoin tiellä. Tästä voisimme aloittaa pitkän ravipätkän, joka johtaisi samalle mäelle missä olimme kahden muun retken aikana laukanneet. Hapron raviaskel oli pitkä, mutta muut orit pysyivät helposti perässä. Tuutu näytti jäävän hieman jälkeen muista, tammaa ei ilmeisesti huvittanut pistää vauhtia. Se ei kuitenkaan suostunut päästämään Helinää ohitse, joten tammat kulkivat perässä hieman hitaammin. Lähestyimme laukkamäkeä, annoin merkin ratsastajille ja annoimme palaa. Kavioiden kopina täytti ilman kun kahdeksan hevosta lähti laukkaan. Nyt Tuutustakin löytyi sopiva vaihde ja se paineli menemään niin kovaa vauhtia, että meni Huurteen ohi. Helinä kiri myös Huurteen vierelle. Hapro piti hyvää etumatkaa vaikka muut orit ottivatkin kiriä sen imussa. Pienikokoinen Reetukin pinkoi sen mitä lyhyistä jaloistaan pääsi. Tuutu oli mäen päälle saapuessaan ohittanut niin Eemilin kuin Reetunkin ja tavoitteli Uunoa. Hidastimme ratsumme ja kokosimme jonon takaisin entiseen järjestykseen. Varsinkin Uuno ja Tuutu olisivat vielä halunneet jatkaa vauhdikkaasti eteenpäin. Käyntipätkä tuli siis oikein sopivaan kohtaan. Onneksi ratsastajat olivat napakoita eivätkä hevoset saaneet tahtoaan läpi.
Laavulla oli jo nuotio tulilla. Matti oli ajanut sinne mönkijällä etukäteen ja laittanut kaiken valmiiksi. Söimme hyvällä ruokahalulla, hevoset pysyivät rauhallisina paikoillaan eikä kukaan aiheuttanut sen suurempaa hämminkiä. Tällä kertaa Matti sai kertoa oman versionsa tarinastamme. Sitä oli hauska kuunnella kun oli edellisellä reissulla antanut oman tarinansa ja nyt sai reissulaisten ohella kuunnella toista vinkkeliä. Ruokailun, tarinoinnin ja oleskelun jälkeen siirryimme takaisin satulaan ja paluumatkalle. Menimme nyt koko matkan leveää metsätietä pitkin, joten pystyimme taas ottamaan vauhdikkaampia pätkiä. Hevoset eivät innostuneet nyt niin kovaan kisaan kuin aiemmin, joten meno oli melkoisen rentoa ja ratsut pysyivät käsissä. Saattoi siellä välissä joku vähän innostua, muttei innostanut muita kovempaan menoon.
Kotipihassa kiitin vuolaasti kevätmaastoon osallistuneita.
30. syyskuuta 2016 :: Kasvattajan kuvaus Ekun syntymästä, kirjoittanut rukkanen
Tuikkeen laskettu aika oli mennyt jo edellisenä päivänä, tamma oli levoton ja näytti koko päivän merkkejä varsomisesta. Olin pakahtua uteliaisuudesta, sillä varsan isä oli minulle erityisen tärkeä Mehtälän Elvis, joten tätä varsaa odotin kuin kuuta nousevaa. Päivä meni kiduttavan hitaasti, tallitöiden ohessa kävin katsomassa Tuikea, joka oli jätetty päiväksi sisään. Kävin taluttelemassa tammaa hetken iltapäivästä, koska olihan sen saatava pikkuisen liikuntaa ennen suurta suoritusta. Tamma potki vatsan alle ja vaikutti hieman normaalia ärtyneemmältä. Tallissa se söi ruokansa kuitenkin hyvällä ruokahalulla ja rauhottui hetkeksi päivänokosille. Vahatipat ilmestyivät illalla ja jäin katselemaan tammaa kameran kautta samalla kun söin illallista tuvan pöydän ääressä. Sitten se tapahtui! Tamma asettui makuulle, ponnisti ja niin alkoi synnytys. Seurasin kamerasta toimitusta hetken kunnes synnytys näytti olevan sen verran pitkällä, että kohta uusi tulokas olisi ulkona. Kamera kiinni ja talliin! Tuike ponnisti vielä viimeistä kertaa ja varsa oli kokonaan ulkona. Pienet jalat ja suloinen pää putkahtivat ulos kalvosta. Pieni voikko. Aivan kuten oli tilattu. Hetken kuluttua varsa oli jaloillaan, hamusi maitoa ja Tuike auttoi varsaa oikeaan suuntaan. Se oli mainio emä ja varsakin näytti terveeltä. Seurasin sivusta, kunnes molemmat rauhoittuivat karsinassa levolle. Hitaasti avasin karsinan oven ja Tuike hörähti kuin sanoakseen "Katso mitä sain aikaiseksi! Eikö olekin hieno?". Kehuin hienoa tammaa ja tarkistelin rauhallisesti uteliasta pikkuvarsaa lähempää. Ori! Isän suvulle upea jatkaja. Seurailin sivusta kuinka varsa söi uudestaan, Tuike oli selkeästi väsynyt, mutta niin onnellinen. Eemiliksi ristitty orivarsa nukahti pian emänsä viereen ja itsekin lähdin takaisin sisätiloihin. Uni ei välttämättä heti tulisi, mutta voisin seurata uutta tulokasta kameran välityksellä häiritsemättä ensimmäisiä unia.