Mörkövaaran Kinuskikissa

© VV

Virallinen nimi	Mörkövaaran Kinuskikissa "Kisu"	Säkäkorkeus, väri	152cm, punarautias
Rekisterinumero	VH18-018-1312	Koulutustaso, laji	HeA, 100cm, Helppo, Noviisi yleispainotteinen
Syntymäaika, ikä	22.6.2018   14-vuotias	Omistaja	Melina VRL-11408, Runoratsut
Rotu, sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Mörkovaara

Saavutukset

Palkittu SLA:n laatuarvostelussa 5/2024 - SLA-I (102p.)

Palkittu KRJ:n laatuarvostelussa 4/2024 - KRJ-I (101p.)

Palkittu ERJ:n laatuarvostelussa 10/2023 - ERJ-II (97,5p.)

Kantakirjattu R-suunnalle 9/2018 - KTK-III (65p.)

Palkittu varsa-arvostelussa 7/2018 - SV-I (2-vuotiaat, 34,25p.)

Luonnekuvaus

Vaihdoimme tvishan kanssa kesäkuussa 2018 kasvatteja päikseen. Meiltä lähti Mörkövaaraan yksipolvinen suomenhevostamma Runon Pitsirölli, ja vaihdossa valitsin kaksipolvisen tamman, Mörkövaaran Kinuskikissan. Olin siitä onnekkaassa asemassa, että sain kuoria kasvattia valitessa kermat päältä: tarjolla oli vaikka mitä herkkuja, joiden joukosta pääsin valitsemaan juuri mieleiseni yhdistelmän. Emälinjan kissateemainen nimilinja sai minut heti innostumaan, ja kesän parhaan juhlasesongin kynnyksellä syntyneelle varsalle haettiinkin nimi-inspiraatiota leivontablogista, jolle itsekin päädyin parhaiden kakkureseptien toivossa usein surffailemaan. Saimmekin Kinuskikissan myötä talliin taas taattua mörkövaaralaista laatua, ja hakkasin salaa mielessäni päätä seinään, kun hairahduin ostamaan taas yhden neljän lajin moniosaajan koulusuokkien rinnalle. Kiira on silti mitä hurmaavin tamma, ja uskon että se pääsee meillä ollessaan loistamaan niin kisakentillä kuin jalostuskäytössä edeltäjiensä tavoin.

Mörkövaaran Kinuskikissa, kotiväen kesken Kisu, on niin kiltti tamma, kuin vain olomuoto antaa ymmärtää. Tammalla on hyvin lempeät silmät, ja lempeä neiti onkin. Kisu on kilttiluonteinen suomenhevostamma, joka ei tekisi pahaa sille kuuluisalle kärpäsellekään. Kisun kanssa on kiva ratsastella ilman satulaa pellolla, välillä syödään ruohoa tai käydään uimassa, jonka jälkeen otetaan laukkaspurtti pellon reunaa pitkin, ilopukkien saattelemana. Tamma on kuin suomifilmien satuponi, sellainen, joka löytyy jokaisesta hevoskirjasta ja josta hevoskärpäset puremat tytöt ja pojat kilpaa haaveilevat.

Hoidettaessa tamma seisoo paikoillaan kuin tatti nauttien jokaisesta harjanvedosta ja rapsutuksesta, jonka saa. Mikäli tamman jättää vähän pidemmäksi aikaa yksikseen, Kisu repii loimet alas ja kaataa harjapakin, jos vain saa tilaisuuden. Sitten mokoma vielä tuijottaa viattomin nappisilmin keskeltä tallikäytävän kaaosta, aivan kuin ei muka tietäisi, mitä tapahtui ja kenen toimesta. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, mutta pesari on tamman ehdoton lempipaikka. Kisu rakastaa vettä, eikä se malttaisi lähteä pesulta ollenkaan. Kengittäjän kanssa ei ole ongelmia, eikä perushoidon kanssa, vaikka välistä raudikko pullisteleekin satulavyötä kiristettäessä. Tamma on reipas talutettava, joka saattaa jäädä tienpientareelle mussuttamaan heinää tai järsimään koivunoksia, ellei taluttaja ole topakkana kieltämässä. Lastaaminen sujuu hyvin, kunhan Kisun vie koppiin ensiyrittämällä. Tamma ei stressaa kuljetusta tai arastele ramppia, mutta jos sitä nykii puolihuolimattomasti koppiin, se ei varmasti mene, vaan jää jumittamaan lastaussillan eteen, kunnes se kiskotaan liinoilla kyytiin.

Kisun kanssa on kiva treenata ja kilpailla, koska tamma tekee kaiken tosissaan mitä pyydetään. Jos tamma ei jotain osaa, se saattaa viskellä tyytymättömänä päätään tai heittää yksittäisen ärsytyspukin, vaikka miten on kiltti ja lutuinen. Kisun kanssa ollaan painotuttu esteille, mutta koulusuokkinakin se on vallan mainio ja välillä on kiva käydä kisoissa myös valkoisten aitojen sisäpuolella. Sileällä ratsastettaessa tamma vaatii paljon vaihtelevia, lyhytkestoisia tehtäviä, koska tamman keskittymiskyky ei riitä kouluratsastuksen kanssa yhtä pitkälle kuin esteratsastuksessa. Kun Kisu ei ehdi kyllästymään, se on kivaliikkeinen ja yritteliäs tamma, joka nauttii erityisesti laukkatehtävistä. Esteillä Kinuskikissa on parhaimmillaan. Kisulla on hyvä hyppytekniikka, mutta valitettavasti myös malttamattomuutta. Tamma on kyllä tarkka jaloistaan ja lähestymisistä, muttei ponnistuspaikoista; Kisu saattaa lähteä hyppyyn askelta tai puolta liian aikaisin, ellei ratsastaja pidä huolta, että viimeinenkin laukka-askel tulee otettua. Kisu on nopea, ketterä kaveri, joka kääntyy vaikka kolikon päällä, kykenee tiukkoihinkin kaarteisiin ja tekee uusinnassa todella nopeat ajat. Kisoissa tamma on samanlainen kuin kotosalla, joskin viritetympänä versiona. Kisu on herkempi ja laukka lähtee helpommin kaahaamiseksi, mutta rauhallinen ratsastaja, joka tekee kunnon pidätteet, saa Kisun kyllä rauhoittumaan. Lapasesta tamma ei lähde ikinä, vaikka vauhti miten viekoittelisi sen matkaansa.

© Milla

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Syntymäaika	Skp. Nimi	Saavutukset	Isä	Omistaja
2.4.2023	o. Luolakissa	KTK-III	Luolan Häähää	Tiikeriluola
19.6.2022	t. Mintun Kinuskipulla	KTK-kelp.	Fridan Espresso	Minttuhonka

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Valmennuimme Kisun kanssa pitkästä aikaa esteratsastuksen parissa. Valmentajaksi saimme Juulian, jolle olin vastikään myynyt yhden kasvattini. Kasvatin kuulumisia vaihtaessa kävi ilmi, että Juulia valmentaa ratsukoita esteillä, joten varasin hänet heti yhdeksi iltapäiväksi Runoratsuihin:
"Runoratsujen auringon kuivattamalla kentällä pölisi hiekka, kun Melina siirsi suomenhevostammansa raviin. Istuin kentän laidalla ja katselin, miten Melinan ja Kisun yhteistyö lähti sujumaan, ennen kuin puutuin mihinkään.

"Käännätkö sieltä päädystä sitten ympyrälle ja tuut ravissa noiden puomien yli", sanoin ja osoitin ympyrän kaarelle asetettuja puomeja. "Katot että sulla on kumpikin ohja yhtä pitkä ja mielellään vielä pikkasen lyhyemmät ne ohjat, ettei roiku ihan pyykkinaruina." Melina keräsi ohjia paremmin käteen ja vielä vilkaisi nyrkkejään, että oli lyhentänyt ohjat varmasti keskenään samanmittaisiksi. Ensimmäiset puomit ylittyivät vähän harppomalla, mutta puolipidätteiden tärkeydestä muistuttamisen jälkeen alkoi Kisun askelkin osua puomeille just eikä melkeen.

Kuuman sään takia Melina ja Kisu saivat seuraavaksi kävelytauon ja minä muutin puomitehtävän estetehtäväksi. Ympyrän kaarelle jäi nyt kaksi ristikkoa kolmen laukka-askeleen päähän toisistaan. Kisu nosti Melinan pyynnöstä reippaan laukan ja Melina ohjasi tammansa muutaman kenttää ympäri laukatun kierroksen jälkeen ensimmäiselle ristikolle. Kisu ponnisti aika läheltä ja otti ristikoiden väliin kaksi ja puoli askelta, kun jarrut joko lopettivat toimintansa tai sitten Melina unohti käyttää niitä.
"Kiva, että se on hereillä, mutta energia voisi suuntautua vähän vähemmän eteen ja enemmän ylös", kommentoin naurahtaen. Melina nyökkäsi ja lähestyi estetehtävää uudemman kerran. Kaarteessa ennen ensimmäistä ristikkoa Melina sai puolipidätteiden avulla Kisun kivasti vähän lyhyempään laukkaan ja estetehtävä sujui täysin moitteetta.
Melina huudahti iloisesti kentän toisesta päädystä, että muisti tällä kertaa ratsastaa.

Loppujen lopuksi hyvin sujuneiden verryttelyhyppyjen jälkeen oli vuorossa esteradan osien ratsastusta, ennen kuin lopuksi ratsukko saisi hypätä kokonaisen radan. Mittailin estevälit kuntoon ja katsoin, että estekorkeus pysyi maltillisena. Tehtävissä oli paljon käännöksiä ja erilaisia linjoja, jotta Melinalla ja Kisulla riittäisi tekemistä alusta loppuun saakka. Melinan nostettua laukan oli ensimmäisenä vuorossa pituusjalkaisijalla pieni pysty ja siitä viiden askeleen kaarevalla linjalla oikeaan ristikolle. Ensimmäisellä yrityksellä ratsukon linja esteiden välissä jäi aivan liian suoraksi ja hyppy ristikolle ei tullut sujuvasti. Asetin esteiden väliin yhden tötterön merkiksi, että se pitäisi kiertää paremman linjan saamiseksi. Seuraavalla kerralla Melina ratsastikin jo todella tarkasti hyvän linjan, vaikka nyppikin laukkaa turhan paljon pois ja Kisu joutui ponnistamaan ristikolle turhan kaukaa.
"Parempi, mutta tuu kuitenkin vielä uudestaan. Otit tällä kertaa vähän liikaa laukkaa pois tossa välissä. Edetä saa, mutta ei holtittomasti", ohjeistin ja Melina nyökkäsi.

Kolmannella yrityksellä ratsukon suoritus oli jo ihailtavan sujuvaa. Seuraavana vuorossa oli kaksi pystyä loivalla kaarella pitkällä sivulla ja niiden jälkeen jatko diagonaalille sarjaesteelle. Aiemmin muistuttamani puolipidätteet olivat jääneet ratsastajan mieleen vähän liiaksikin, sillä Melina jäi vähän varmistelemaan ensimmäisen linjan jälkeen kaarteeseen, eikä antanut Kisun laukan edetä kunnolla. Kisu heilutti päätään, se olisi halunnut mennä reippaammin.
"Enemmän laukkaa!", huudahdin ja Melina teki työtä käskettyä. Muutama askel ennen sarjan a-osaa olivat oikein hyviä ja ratsukko suoritti sarjaesteen ongelmitta.

Nostettuani esteitä hieman ja Melinan ratsastettua samat tehtävät kertaalleen uudestaan, oli vuorossa vielä kokonaisen radan ratsastus valmennuksen loppuun. Rataan yhdistelin aiemmin ratsastettuja tehtäviä ja muistutin Melinaa vielä, että kaarteissa laukka sai edetä. Heti alusta asti Melina uskalsi tällä kertaa ottaa isompaa laukkaa, ja viimein valmennuksen loppumetreillä eteneminen näytti samanaikaisesti hallitulta ja vauhdikkaalta. Ympyrän kaarella olevat pystyesteet ylittyivät ratsukolta kuin huomaamatta ja niitä seurannut sarjaestekin sujui kehujen arvoisesti. Seuraavana vuorossa oli ristikko-pysty linja kaarevalla tiellä, sama, jonka Melina oli ratsastanut aiemmin jo toisinpäin. Kisu hyppäsi ristikolle aivan valtavan kaukaa, mutta ylitti esteen kuitenkin puhtaasti. Melinalla meni siitä vähän pasmat sekaisin ja pystylle ponnistus lähti puolikkaasta askeleesta. Viimeinen pysty-pysty linja kuitenkin sujui.

"Otetaanko neljä viimeistä vielä uudestaan", sanoin ja nostin samalla kahta viimeistä pystyä parilla reiällä ja muutin viimeisen pystyn okseriksi. "Vaikka se ristikko on pieni, niin senkin lähestymisen saa ratsastaa. Koko muu rata oli tosi hyvä."
Melina keräsi ohjat takaisin käteen ja lähestyi ristikkoa uudemman kerran, tällä kertaa ajatuksen kanssa. Se kannatti, sillä ristikko sekä sitä seuranneet neljä estettä sujuivat niin, ettei minulla ollut enää mitään korjattavaa ratsukon työskentelyyn.
"Just noin. Hyvä te!" kehuin.
Melina ravasi Kisun kanssa vielä muutaman kierroksen kenttää ympäri, ennen kuin pysäytti tammansa ja laskeutui selästä. Loppukäynnit sujuivat kätevästi taluttaen ja samalla apunani estepuomeja omille paikoilleen kantaen. Ennen lähtöäni kehuin ratsukon tämän päiväistä suoritusta vielä kertaalleen. Melinakin näytti oikein tyytyväiseltä hymyillessään ja rapsuttaessaan ratsuaan kevyesti harjan juuresta."

Olen lainannut Kisua kahdesti liisattavaksi ja se on varsonut Minttuhongassa ja Tiikeriluolassa hienot varsat. Toivon näiden varsojen kisaavan aikanaan monipuolisesti eri lajeissa ja tuovan tätä myöten emälleen laatuarvosteluissa jälkeläispisteitä. Kisu on kiltti ja taitava tamma, ja toivon että sen suku jatkuu maailmalle myytyjen varsojen kautta. Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, en aio jättää Kisusta jälkikasvua Runoratsuihin. Koen että itselläni ei ole enää rahkeita kisata kasvatteja neljässä lajissa, vaan haluan keskittyä koulupainotteisten suomenhevosten kasvattamiseen. Kisua ostaessani lupasin sen kasvattajalle, että tulen viemään tamman kuitenkin kaikkien lajien laatuarvosteluihin. Pyrimme täyttämään tämän lupauksen ja tarkoituksena olisikin ilmoittaa Kisu vihdoin vuoden 2023 tai -24 aikana koulu-, este-, kenttä- ja valjakkoajon lajilaatuarvosteluihin.

Pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut kasaan kantakirjatilaisuutta varten. Mukaan lähti tälläkin kertaa kolme hevosta ja niiden joukko oli kaikkineen melko kirjava: nuori, vasta varsa-arvostelussa palkittu Pihka, kisauraansa päättelevä Kinuskikissa ja jo toinen jalka käytännössä haudassa oleva Käpykranaatti. Yksi joka sorttia. Käpy saavutti viimein kantakirjakelpoisuuden eräissä näyttelyissä, joten olihan se vielä vanhoilla päivillään kantakirjattava, kun siitä oli tullut muutamia astutuskyselyitäkin. Myös Kisu saavutti kantakirjakelpoisuuden sekä irtoSERTin, että isänsä saaman KTK-palkinnon myötä.

Päivä oli kaikkiaan onnistunut ja hevoset käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka pelipaikalla riitti hälinää. Pihka nappasi odotetusti kakkospalkinnon, vaikkakin vain 70 pisteellä, kun taas Kävyn ja Kisun palkinnot olin kuvitellut toisinpäin. Käpy palkittiin 72 pisteellä KTK-II palkinnolla, kun Kisu jäi 65 pisteen saaliilla oman joukkomme hännille ja palkittiin III-palkinnolla. Olin jossain määrin yllättynyt, sillä Kisu nappasi irtoSERTin muistaakseni heti ensimmäisistä näyttelyistään, kun taas Kävyn kanssa saimme tahkoa ties kuinka monet näyttelyt ennen irtoSERTiä. Niin tai näin, tälläkin kertaa reissusta kotiuduttiin ihan hymyissä suin.