Virallinen nimi | Kaarnan Karneoli "Karpo" | Säkäkorkeus, väri | 157cm, punarautias |
Rekisterinumero | VH19-018-0325 | Koulutustaso, laji | VaB, 100cm, koulu- ja esteratsastus |
Syntymäaika | 20.03.2019 ![]() |
Omistaja | Melina VRL-11408, Runoratsut |
Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Kasvattaja | Kaarnan sh:t, ent. om. Kaunispuro |
Kaarnan Karneoli on eduksi suomalaiselle kansallisrodulle. Se on ulkomuodoltaan perinteikäs punaiseen kääntyvä rautias ja rakenteeltaan tasapainoinen ori, tosin hieman matalajalkainen. Jos ulkoisesti palikat ovat niin sanotusti kohdallaan, niin sisäisesti tämä ori ylittää vieläkin kirkkaammin odotukset. Karpo on kertakaikkien fiksu ja filmaattinen hevonen, jonka kehtaa viedä kaikenlaisiin karkeloihin näytille. Karpon vuoksi ei koskaan tarvitse hävetä tai miettiä, että parempi olisi ollut pysyä ihan vaan kotona.
Samoin kuin kaimallaan, Karpollakin on aina paljon asiaa. Sen kyllä tietää, koska Karpo on tullut tontille, sillä tämä ori toitottaa kuin sumutorvi. Onneksi alkutörähtelyiden jälkeen Karpo malttaa olla hiljaa, mutta muistaa aina vastata kuuluvasti, jos joku muu kiekaisee jotain. Kotioloissa Karpo onneksi pystyy pitämään leipäläpensä kiinni, sillä muuten kaikilla olisi mennyt jo aikapäiviä sitten hermo tähän muuten niin kivaan hevoseen. Äänekkyys on nimittäin yksi harvoista Karpon miinuspuolista. Karpoa ei tunnu hetkauttavan maalliset murheet juuri lainkaan ja sen elämä on päivästä toiseen leppoisan rentoa hengailua. Hoitotilanteet Karpo ottaa levon kannalta ja lepuuttaa takastaan raukeasti silmät puoliummessa. Aina Karpo kuitenkin on kartalla mitä tapahtuu ja nostaa heti päänsä, jos kuulee lähistöltä toisen hevosen askeleet. Karpo on siitä hauska kaveri, että se rakastaa koiria ja kissoja. Sen voikin tavata rapsuttelemassa hellästi ylähuulellaan tallikissa Kanelia ja pusuttelemassa sen luokse tulleiden koirien kanssa.
Karpo on erittäin osaava kouluratsu, jonka kouluttaminen tasolleen oli yllättävän helppoa. Karpon asenne työntekoon on erinomainen ja se tekee uutterasti töitä. Karpo on saanut useilta valmentajilta kehuja sen miellyttämisenhalun vuoksi. Ihan joka suomipojalla ei ole niin nöyrää asennetta ihmistä kohtaan kuin Karpolla ja siitä olemme kovin ylpeitä. Fiksuna hevosena Karpo hoksaa nopeasti mitä siltä halutaan ja ajoittain tuntuu, että se tarjoilee automaattihevosen lailla seuraavia liikkeitä kouluradasta. Herkkyyden säilyttämiseksi Karpolla kannattaakin ratsastaa kouluohjelmia eri järjestyksessä, jotta se ei aina arvaa, missä mennään. Esteillekin Karpon kanssa uskaltaa reippaasti mennä, sillä Karpo hyppää kepeästi metriset radat ja on kovimmillekin estehirmuille haastava vastus. Karpo varoo osumasta puomeihin ja vastaa nopeasti ratsastajan apuihin. Karpo ei ole koskaan kuumunut yli äyräidensä, vaikka joskus esteillä se puhiseekin innosta pinkeänä. Karpo vaatii kuitenkin melko paljon tukea radan aikana. Ponnistupaikkoja Karpo ei oikein meinaa itse tajuta, joten ratsastajan tulee laskea askeleet tarkkaan ja kannustaa Karpoa oikealla hetkellä hyppäämään. Treeneissä ponnistuspuomit auttavat Karpoa hahmottamaan estettä paremmin.
© entinen omistaja Sylvi
i. Jalokivi prt, 156cm KTK-III |
ii. Jaarli vprt, 159cm |
iii. Jekku-Pakkaus |
iie. Mantariini | ||
ie. Rubiini rtkm, 155cm |
iei. Topaasi | |
iee. Kaunokki | ||
e. Kultahiisku rt, 158cm |
ei. Kulta-Into rt, 159cm |
eii. Kulinaari |
eie. Irmeli | ||
ee. Piskuinen vrt, 156cm |
eei. Kartelli | |
eee. Piparkakku | ||
Isälinja: Jalokivi - Emälinja: Kultahiisku |
Syntymäaika | Skp. Nimi | Saavutukset | Emä | Omistaja |
![]() |
o. Runon Kermakaakao | KTK-II | Runon Pitsipisara | Keijumäen Ratsutila |
![]() |
t. Runon Ketunleipä | KTK-II | Pirunkorven Sinilintu | Syyn Kartano |
![]() |
o. Runon Kaarnavene | KTK-III | Vaniman Rustiikki | Lindgård |
![]() |
t. Pilvipellon Krysoliittikelmi | KTK-III | Pilvipellon Rubiinirosvo | Cloudfield |
![]() |
t. Myrskylän Hiluna | KTK-kelp. | Riimuvaaran Hilulii | Kaunispuro |
![]() |
o. Myrskylän Nokturno | SV-I | Myrskylän Elegia | Kuuralehto |
Näyttelymenestys vanhoilla kuvilla
Kuvat vaihdettu 18.8.2022 Karpon muuttaessa Runoratsuihin
31.05.2019, VSR, Suomenhevosten rotunäyttely, II-palkinto, tuom. Lissu T. 26.12.2020, NJ, Haltiasalo, irtoSERT, pt: |
Kävimme Karpon kanssa rennolla maastolenkillä. Ilma oli syksyisen raikas ja sadekin taukosi juuri sopivasti. Harjattuani Karpon varustin sen, talutin pihalle ja nousin selkään. Ajattelin, että käymme tekemässä pitkän ja rauhallisen lenkin. Ensin kävelimme useamman kilometrin matkan mutkittelevaa hiekkatietä pitkin. Kun pääsimme tutun metsäpolun päähän, suuntasimme Karpon kanssa metsän siimekseen. Jouduimme alittamaan muutaman tuuhean kuusen, jotka pudottelivat vesipisaroita päällemme. Tiesin että reitti avartuu kuitenkin vähän matkan päästä, joten jatkoimme sinnikkäästi matkaamme. Karpo nosteli jalkojaan ja eteni maastossa varmoin askelin. Tällainen liikunta teki hyvää papparaiselle ja kieltämättä minullekin. Rämmittyämme metsässä aikamme, saavuimme peltoaukealle. Karpo tiesi jo mitä tämä tarkoitti ja karautti halittuun laukkaan. Laukkasimme pellon päästä päähän, josta jatkoimme kotiin vievälle hiekkatielle. Annoin Karpon tasailla hengitystään käynnissä melko pitkin ohjin. Kotona harjasin Karpon hyvin, laitoin sille sadeloimen niskaan ja vein tarhaan nauttimaan päiväheiniä taas alkavassa tihkusateessa.
14-vuotiaaksi kääntynyt Karpo muutti Runoratsuhin helteisenä, elokuisena päivänä vuonna 2022. Se oli saanut näyttävän kisauransa päätökseen ja etsi eläkekotia Kaunispuron tallin (ent. Myrskylän) lopettaessa toimintansa. Myynti-ilmoitukseen oli liitetty kuvia tuuheatukkaisesta Karposta, joka oli aikoinaan ollut ilmeisesti melkoinen naistenmies. Lähtiessäni paikan päälle katsomaan Karpoa, se oli selvästi ikääntynyt. Tuuhea tukka oli harventunut ja turpaan ilmestyneet vaaleat karvat kertoivat siitä, että hevonen oli ehtinyt nähdä elämää. Karpolla oli ennestään kaksi varsaa, ja sen verran topakasti se Kaunispuron tammojen perään huuteli, että arvelin sillä olevan vielä käyttöä jalostuspuuhissa. Niinpä hoidimme kauppakirjat kuntoon ja pakkasin Karpon kimpsuineen samana päivänä traileriin. Siitä alkoi meidän yhteinen taival.
Hyväntuulisen Karpon kanssa on aina ilo treenailla. Tällä kertaa otin punarautiaan orin narun päähän ja läksin rauhalliselle metsätielle talutusharjoituksiin. Kotioloissa Karpo on kulkenut kiltisi ja mutkattomasti narussa, joten pakkohan sitä oli lähteä vähän mukavuusalueen ulkopuolelle kokeilemaan onnea.
Huomasin nopeasti, että Karpon mukavuusalue on niin valtava, että suojaisa metsätie kuului ehdottomasti sen piiriin. Karpo ei ollut moksiskaan maisemanvaihdoksesta ja vallan nautti keväisen metsän tuoksusta. Karpo askelsi rytmikkäästi reippain askelin ja pysähtyi heti, kun minäkin pysähdyin. Kehuin oria vuolaasti ja hukutin sen rapsutuksiin ja silityksiin. Kyllä oli onni osunut kohdalle, kun näin hieno herrasmies oli ostettu talliin. Karpo ei hermostunut edes puskasta lentoon pyrähtävästä lintuparvesta. Se vain käänsi päätänsä uteliaana ja puhalsi pärskähtäen ilmaa sieraimistaan puskaa kohden.
Meillä oli lyhytsykuisen, monipuolisen ja mielenkiintoisen orin paikka vapaana Myrskylässä. Se odotti täyttymistään pidemmän aikaa, kunnes Kaarnan Karneoli löytyi. Kaunis punarautias ja tuuheatukkainen komistus oli näytillä Kaarnan Suomenhevosten kasvattimyyntitapahtumassa, jonne matkustin ne kuuluisat ostopöksyt jalassa. Isäori Jalokivi oli kilpaillut ilmiömäisen uran este- ja kouluradoilla sekä todistanut jo aiemmin esikoisvarsansa Kaarnan Medaljongin voimin jättävänsä suorituskykyään myös jälkeläisilleen. Emä Kultahiisku oli kolmen tähden Quality-tamma, varsonut ennen Karneolia jo kolmesti ja kilpaillut niinikään pitkän uran este- ja kouluratsastuksessa. Emän varsoista mainittakoon kantakirjaori Kaarnan Valio ja kantakirjatamma Kaarnan Keltasirkku. Odotukset Karneolia kohtaan olivat siis todellakin korkealla.