Virallinen nimi | Valkaman Aarni "Aarni" | Säkäkorkeus, väri | 155cm, tummanruunikko |
Rekisterinumero | VH16-018-0814 | Koulutustaso, laji | Helppo B, kouluratsastus |
Syntymäaika, ikä | 05.06.2014 | 16-vuotias | Omistaja | Melina VRL-11408, Runoratsut |
Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ruuna | Kasvattaja | Valkaman tila evm |
Valkaman Aarni muutti meille Runoratsuihin 8-vuotiaana harresteruunana, joka oli ollut aikaisemmalla omistajallaan lähinnä maastoratsuna. Tykästyin kuitenkin välittömästi Aarnin rehtiin ja reiluun luonteeseen kun kävin ensi kertaa katsomassa sitä, ja niin tämä lehti-ilmoituksen puskamopo muuttikin talliini muutamaa päivää myöhemmin. Mieheni tosin kyseenalaistaa yhä mielellään, että mitä harrastetason suomenhevosruuna tekee muiden kilpa- ja siitoshevosteni keskellä, mutta tarvitseeko kaikkea muka aina osatakaan perustella niin perinpohjaisesti?
Aarni on luonteeltaan stereotyyppisin tuntemani suomenhevonen: se on niin rehti ja reilu, että toisinaan meinaa tulla ihan tippa linssiin, mutta silti ruuna taitaa erinomaisesti myös niin kutsutun jyräämisen. Tarhasta hakiessa on aina ihan hirveä kiire, ja maastossakin olisi kiva kaahottaa tuhatta ja sataa, vaikka oltaisiinkin ihan vaan sunnuntailenkillä. Hoidettaessa Aarni on utelias ja haistelee mielellään kaiken läpi ennen kun antaa rauhassa hoitaa itseään - olipa kyseessä sitten se sama tuttu kumisuka tai pölyharja kymmenettä kertaa, tai omistajan uudet villalapaset. Aarni on noussut mutkattomuudellaan kuitenkin nopeasti koko tallihenkilökunnan suosioon, ja tuttu kengittäjä ja eläinlääkärikin kehuvat sen joka kerta maasta taivaisiin. Varustaessa Aarni on toisinaan kuitenkin vähän liioitellun innokas, sillä ennen kun satulavyö on kiinni ja ohjat kaulalla, ruuna olisi ottamassa jo ensimmäisiä askelia oven suuntaan.
Ratsuna Aarni on kerta kaikkiaan mahtava. Se on eteenpäinpyrkivä ja yritteliäs, mutta ruunalta löytyy kuitenkin aina jarrut ja kunnolliset ohjausvivut. Surkuttelen toisinaan mielessäni, miten tämänkin hevosen potentiaali on heitetty harrasteratsuna hukkaan, sillä mekin olemme kisanneet Aarnin kanssa vain helpon B:n koululuokissa ja hypelleet sitten muun ajan harrastemielessä pikkuesteitä. En voi kuitenkaan syyttää entistä omistajaa, sillä Aarni on niin hyvä maastoratsu, että toista samanmoista saa kyllä hakea! Ruuna on järkkymätön kuin kallio niin yksin kuin ryhmässä, eikä sen kanssa jännitä lähteä pitkälle maastoretkelle edes ilman satulaa. Toisinaan ruunalla on tosin vauhtia niin että tätiratsastajaa saattaisi hirvittää, mutta kuten todettua, Aarnilta löytyy kyllä tarpeen tullen aina myös jarrut. Sain kauppojen yhteydessä Aarnista mukaan myös muutaman pakasteen, ja voin vain toivoa, että ruunan jälkeläisistä tulee vähintään yhtä ihania kuin isästään.
i. Terhon Aatos trn, 158cm |
ii. Terhon Toto trt, 157cm |
ie. Eini-Anneli prn, 151cm | |
e. Valkaman Viveka rt, 152cm |
ei. Lehmus-Lasse rn, 157cm |
ee. Venriina rt, 153cm |
i. Terhon Aatos oli niin saman näköinen kuin jälkeläisensä Aarni, että vanhoja kuvia nähdessäni olen sekoittanut isän ja pojan hyvin useasti keskenään. Saman näköisyys tuntuu periytyvän tässä sukulinjassa polvelta toiselle ja yhtä isälinjan kantaoreista, Terhoa, pidetään vahvoine geeneineen ulkonäön taustalla. Terhon Aatos oli harrasteratsu kuten ainoa jälkeläisensäkin, eikä sen kanssa osallistuttu sen elinaikana yksiinkään kisoihin. Aatos oli kuitenkin mitä mahtavin tätikuljetin ja maastoratsu, vaikka se olikin tunnettu melkoisena katujyränä, joka ampaisi jokaisen mehukkaan ruohotupsun perään, istuipa selässä kuka hyvänsä. Aatos ehti saamaan elinaikanaan vain yhden varsan ennen ruunaamista, kun naapurissa asuvan Valkaman tilan omistaja iski silmänsä Aatokseen ja vaati saada astuttaa tammansa orin kanssa. Aatos pääsi omistajansa luvalla naapuritalliin vierailulle, ja noin 11 kuukautta myöhemmin syntyi isänsä näköiskopio Valkaman Aarni. Aatos ehti viettää vielä ruunaamisenkin jälkeen monta hyvää vuotta, kunnes se lopulta jouduttiin lopettamaan 18 vuoden iässä vanhuuden vaivojen takia.
ii. Terhon Toto oli väritykseltään niin tumma rautias, että se kirjattiin epähuomiossa usein ruunikoksi. Myös Totossa oli isälinjalle tyypillistä näköä, eikä se ollut luonteeltaankaan sen pystyyn kuolleempi, kuin muutkaan sukulinjan hevoset. Ominaisuudesta oli kuitenkin vain ja ainoastaan hyötyä, sillä Terhon Toto loi elinaikanaan hyvin menestyksekkään uran ravihevosena, voittaen myös joitain suurkilpailuita. Menestyksekäs ori oli kysytty nimi jalostuksessa, ja kaikkiaan se astuikin elinaikanaan monta kymmentä tammaa. Myös Toton rakenne oli erinomainen ja se kantakirjattiin aikanaan juoksijalinjaisena suomenhevoskantakirjassa toiselle palkinnolle. Luonteeltaan Toto oli jossain määrin haastava ja vauhdikas, mutta se oli silti omistajansa silmäterä ja erinomainen rotunsa edustaja. Toto sain elää pitkän, hyvän elämän Keski-Suomessa Pertti Tiirikaisen omistuksessa, kunnes se jouduttiin lopettamaan 16-vuotiaana orin telottua jalkansa niin pahasti tarhassa, ettei se olisi pystynyt enää elämään kivutonta elämää.
ei. Eini-Anneli oli sekä luonteeltaan että ulkonäöltään hyvin tyypillinen suomenhevonen. Eini-Annelin sukujuuret olivat ravitaustaiset, mutta tamma starttasi vain kahdessa koelähdössä, saaden molemmilla kerroilla hylätyn tuloksen. Epäonnistuneen alku-uran jälkeen se myytiin harrasteratsuksi Varsinais-Suomeen lukioikäiselle tytölle, jossa Eini-Anneli koulutettiin vähin erin ratsuksi. Tammalla startattiin jopa muutamissa helpon tason este- ja koululuokissa, kuitenkin ilman mainittavaa menestystä. Eini-Anneli osoittautui kuitenkin loistavaksi emäksi ja kaikkiaan se astutettiin elämänsä aikana kolmesti. Kun tamma oli 13-vuotias, omistaja joutui kuitenkin luopumaan hevosesta ja myi sen eteenpäin Keski-Suomeen, jossa Eini-Anneli varsoi toisen ja kolmannen varsansa. Viimeisein varsoista oli Terhon Aatos, joka syntyi omistajan iskettyä silmänsä raviradalla tummanrautiaaseen suomenhevosoriin, Terhon Totoon. Eini-Anneli hoiti viimeisenkin varsansa kunnialla, mutta pian vieroituksen jälkeen se sairastui kaviokuumeeseen ja jouduttiin lopettamaan.
e. Valkaman Viveka syntyi ja eli koko ikänsä Valkaman tilalla. Koko sukulinja on täynnä keskivertoja ratsuhevosia, eikä Vivekankaan kanssa lähdetty tavoittelemaan kuuta taivaalta, vaan ratsukoulutuksen saatuaan se siirtyi lähes täysin jalostuskäyttöön. Viveka varsoi elämänsä aikana seitsemän tervettä varsaa, joista Valkaman Aarni oli viides, Valkaman tilan omistajan ihastuttua naapuritallissa asuvaan, tummanruunikkoon Aatos-oriin. Viveka oli luonteeltaan hyvin lempeä ja leppoisa rotunsa edustaja, joka antoi käsitellä itseään moitteetta ja toimi usein kuin ihmisen ajatus. Viveka hoiti jokaisen varsansa kunnialla, ja ympäri Suomea myydyistä varsoista kasvoi tasapainoisia yksilöitä. Viveka eli pitkän ja terveen elämän kotitilallaan, kuollen lopulta vahvuuden vaivoihin.
Syntymäaika | Skp. Nimi | Saavutukset | Emä | Omistaja |
03.01.2017 | o. Runon Aapeli | SV-II | Naavaneito | Runoratsut |
03.06.2016 | o. Runon Armas † | SV-III, KEV-III | Suvilahden Lyyra | Vähäpelto |
01.06.2016 | o. Runon Artanis | SV-I | Taivaantuike | Kuuralehto |
01.04.2016 | t. Runon Varpu | Vilariina | Villahaka |
42 KRJ-sijoitusta, joista 2 Cup-sijoitusta
01.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 1/30 03.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 5/30 04.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 4/30 04.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 1/30 05.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 2/30 06.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 4/30 06.04.2016, KRJ, Viisikko, Helppo B, 3/30 07.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 1/30 08.04.2016, KRJ, Kettula, Helppo C, 4/30 08.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 5/30 09.04.2016, KRJ, Vindemia, Helppo C, 3/30 12.04.2016, KRJ, Viisikko, Helppo B, 1/30 13.04.2016, KRJ, Viisikko, Helppo B, 1/30 14.04.2016, KRJ, Kaunovaara, Helppo C, 5/30 15.04.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 4/60 15.04.2016, KRJ, Marrasvaara, Helppo C, 6/47 15.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 2/30 11.05.2016, KRJ, Hortensia, Helppo B, 5/40 14.05.2016, KRJ, Hortensia, Helppo B, 6/40 16.05.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 2/40 16.05.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 2/40 |
18.04.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 5/60 18.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 3/30 20.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 5/30 20.04.2016, KRJ, Härdelli, Helppo C, 5/30 22.04.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 4/60 22.04.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 2/60 13.05.2016, KRJ, Metsovaara, Helppo C, 6/40 14.05.2016, KRJ, Metsovaara, Helppo C, 3/40 15.05.2016, KRJ, Metsovaara, Helppo C, 6/40 19.05.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 4/40 19.05.2016, KRJ, Villahaka, Helppo B, 6/40 26.05.2016, KRJ, Ruuti, Helppo B, 4/40 29.05.2016, KRJ, Ruuti, Helppo B, 3/40 29.05.2016, KRJ, Ruuti, Helppo B, 2/40 31.05.2016, KRJ, Ruuti, Helppo B, 5/40 31.05.2016, KRJ, Ruuti, Helppo B, 1/40 03.06.2016, KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 5/40 05.06.2016, KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 2/40 08.06.2016, KRJ, Mörkövaara, Helppo B, 5/40 31.08.2016, KRJ-Cup, Runoratsut, Helppo C, 19/215 31.12.2016, KRJ-Cup, Ventos, Helppo D, 1/101 |
02.03.2017 - Kouluvalmennus, valmentajana narri
Valmennusrupeman ensimmäiseksi ratsuksi oli valikoitunut hurmaava ruunikko ruuna Aarni, jonka selkään Melina oli juuri nousemassa saapuessani paikalle. Ruuna oli jo kävelytetty valmiiksi, joten saimme heti aloittaa muidenkin askellajien verryttelyn. Aarni vaikutti siirtymissä kuuliaiselta ratsulta, jonka jarrut ja kaasu pelittivät ihan yhtä lailla hyvin eikä Melinan tarvinnut punkea ruunaa eteenpäin, ei toisaalta myöskään kiskoa sitä hitaampaan askellajiin. Myös ratti oli hyvin käsillä, ruuna kääntyi nätisti, vaikka välillä se hieman oikaisi rehellisten taivutusten suhteen. Melinan vasen kylki meinasi painua erityisesti kaarteessa hieman kasaan, mutta muuten perusistunta oli oikein esimerkillinen.
Tarkoituksena oli työstää tänään väistöjä, erinomainen perustehtävä kaiken tasoisille ratsukoille ja varmisti erinomaisesti hevosen kuuliaisuutta. Tehtävät aloiteltiin käynnissä ja tehtävä oli kääntyä ennen pitkää sivua uran sisäpuolelle, väistää pitkän sivun suuntaisesti lähelle toista lyhyttä sivua, suoristaa, tehdä kymmenen metrin voltti harjoitusravissa ja toinen pitkä sivu kevyttä ravia askelta säädellen.
Aarnin kanssa on selkeästi tehty hyvää työtä, minkä lisäksi ruuna on oikein kuuliainen ratsu. Alkuun laitoin Melinalle apupuomin pitkän sivun alkuun, josta ratsukko saisi hieman tukea väistöönsä, mutta sekään ei lopuksi ollut enää tarpeen. Aarni väisti hienosti molempiin suuntiin käynnissä, voltit se suoritti säntillisesti. Raviin siirtyessä ruuna olisi voinut tuoda takasia hieman paremmin rungon alle väistöissä, mutta muuta moitittavaa ei oikein löytynyt. Aarni pysyi hienosti suorana rungostaan, mutta asettui nätisti ja väisti hyvin.
24.12.2016 - Ekholmin perheen vuosittainen aattomaasto
Myös tänä jouluna maassa kimmelsi valkea lumipeite, vaikkei se mainittavan paksu ollutkaan. Sen verran lunta kuitenkin oli, että illalla olisi takuulla tiedossa vielä pulkanlaskua. Lähdimme kuitenkin ensin aamutuimaan jo tutuksi tulleeseen tapaan koko perheen voimin aattomaastoon, kultaakin kalliimpien tallityöntekijöiden jäädessä ruokkimaan ja kuivittamaan sillä välin hevoset. Tänä vuonna valitsin alleni useiden suosikkihevosten joukosta (kuun ja tähtien asentoakin uhaten) nimikko-Ferrarikseni tituleeraamani Nemerian, mieheni Laurin varustaessaan alleen tasaisen varman suomenhevosruuna Aarnin.
Kahdeksanvuotias Emilia-tyttäremme halusi päästä matkaan shetlanninponitamma Pinksun kanssa ja varustikin tamman, tuttuun tapaan, hyvin omatoimisesti, paketoiden samalla ponin kiireestä kantapäähän punaisiin joulutamineisiin ja kulkusiin. Myös nuorin tyttäremme Katri oli ensimmäistä kertaa jouluna niin iso ja omatoiminen, että uskalsin ottaa hänet mukaan omalla ratsulla. Autoin Katria varustamaan mukaan pienhevostamma Inkan, lisäten varusteiden päälle kuitenkin varmuuden vuoksi hieman löysemmän riimun ja juoksutusliinan, jotta voisin kontrolloida ratsukon menoa tarpeen vaatiessa.
Viimein pääsimme matkaan tallin pihasta kellon lähestyessä kymmentä. Aamun hämärä oli väistynyt tieltään. Aurinko heitteli säteitään sinne tänne hangen pinnasta, pakkasen paukkuessa ilmassa. Lähdimme kiertämään vuosien saatossa hyvinkin tutuksi tullutta reittiä parin kilometrin päässä sijaitsevan Taattisten järven ympäri. Etenimme pääosin rauhallisessa käynnissä, minun johtaessa letkaa hötkyilevän Nemerian kanssa. Katri ja Inka tulivat vanavedessä Emilian ja Laurin pitäessä ratsuineen jonon perää.
Tytöt alkoivat hihkua kuitenkin jo pienen hetken jälkeen vauhdikkaampaa menoa. Epäilin hieman Nemerian suhtautumista reippaampaan askellajiin, varsinkin kun toisessa kädessäni roikkui käsihevonen ja Emiliaan ja Pinksuun ripustetut kulkuset kilisivät varmasti naapuripitäjään asti. Nemerialla vaikutti olevan kuitenkin mukanaan aimo annos joulumieltä, sillä tamma käyttäytyi koko lenkin ajan hämmästyttävän mallikelpoisesti.
Maastoretken jälkeen paijasimme ja ruokimme vielä hevoset kaikessa rauhassa, kunnes oli aika siirtyä sisälle, ja kenties myöhemmin vielä pulkkamäkeen, joulunviettoon. Hyvää joulua!
07.12.2016 - Kouluvalmennus Metsälammen ratsutallilla, valmentajana Sinte
Aarni olikin upea ilmestys Metsälammen maneesissa! Reipas ja eteenpäinpyrkivä ratsu teki kaikkensa tehtäviä suorittaessaan. Pohkeenväistöharjoituksissa ruunan yritteliäisyys oli hieman haitaksi, sillä väistöistä tuppasi tulemaan vähän turhankin jyrkkiä. Ohjeistin sinua ratsastamaan väistön sisällä pieniä pätkiä suoraan, jotta väistö saataisiin päättymään sopivaan kohtaan pitkällä sivulla. Korjasimme myös hevosen vinoutta tekemällä pysähdyksiä pohkeenväistöpätkien keskelle. Ravityöskentelyissä olisin kaivannut istuntaasi enemmän tasapainoa! Pyri katselemaan hevosen korvien välistä eteenpäin, ja vältä maneesin hiekan katselua. Varsinkin kaarevalla uralla suosittelisin katselemaan mieluummin hevosen ulkokorvan ylitse, jotta tasapainopiste korjaantuisi. Laukkatyöskentelynne oli upeaa ja tasapainoista! Laukkaan voisit työstää hieman lisää lennokkuutta ja tarmoa. Aarnilla on upea laukka, jota voisi työstää vieläkin komeammaksi! Valmennus sujui kaikin puolin hyvin, onnea kisakentille ja laatuarvosteluihin!